Sielunpeilin kolumni

Kirjoitukset Lapin Kansassa

Kirjoitukset Uusi Rovaniemi lehdessä

Muut kirjoitukset

Kolumni Auringonkukkia

Lehtiartikkeleita Margiesta

Margien kirjat

Kirja-arvostelut

Margien kuvia Lapista

Rauhankävely Assisista Roomaan

LEHTIARTIKKELEITA:

Vuosi 2018

Vuosi 2014

Vuosi 2009

Vuosi 2007

Vuosi 2006

Vuosi 2005

Vuosi 2003

Vuosi 2002

Vuosi 2001

Vuodet 1997-1999

Sisäinen lapsi on yhtä kuin ilo, elämän ilo
Sydän Hämeen lehti, Pälkäne 27.9.1999

Kalevalasta löytyy oivallus omaan elämään
Lapin Kansa 18.9.1999

Hoitamaton opettaja ei jaksa
Aamulehti 1.9.1997 Tampere

Henkisen kasvun matkasaarnaaja uskoo hyvän voittoon pahasta
Lapin Kansa, 31.5.1997

Vuosi 1997-1999

Sisäinen lapsi on yhtä kuin ilo, elämän ilo

Sydän Hämeen lehti, Pälkäne 27.9.1999
teksti ja kuva: Henna Jartti

m”Ihminen on kuin sipuli, johon tulee kuoria... kun heittää kuoret pois, tulee ydin taas esiin.”

Kun pienen lapsen silmistä loistaa valo ja ilo, on se loiste kadonnut aikuisen silmistä. Kun pieni lapsi elää tätä hetkeä ja nauttii hetkestä, aikuinen ei. Kun lapsi huokuu luovuutta, valoa, leikkiä ja rakkautta, aikuinen ei. Miksi, miksi näin on? Mihin se ihmisessä ollut/oleva lapsi katosikaan?

Eihän se mihinkään kadonnut, se peittyi vain monen, monen kuoren ja naamarin, roolin alle, sanoo kouluttaja, kappatieteiden maisteri Marketta Kivelä.

Peittyy sen takia, useimmilla, kun kuoria ja rooleja tarvitaan sen takia, että selviytyy elämästä. Kuka ottaa minkäkin roolin, riippuu lapsuuden kokemuksista. Harva Kivelän mukaan pystyy säilymään enkelinä, lapsena koko elämänänsä, mutta toki hänen mukaansa niitäkin on.

Henkisen kasvun mahdollisuuksista luennoinut Kivelä jatkoi loistavasti Pälkäneen Seudun kansalaisopiston "Kasvua koko elämä" luentosarjaa viime keskiviikkoiltaisessa tilaisuudessa.

Mutta helpoksi hän ei sitä etsimistä luvannut. Jopa kovaksi ja rankaksi tieksi. Ihmisen kun on pakko lopulta katsoa itseään peilistä.

- Ihminen on kuin sipuli, johon tulee kuoria, pelkoja ja tunteita...kun kuoria heitetään pois, tulee ydin taas esille. Ihmisellä on kaikki viisaus sisimmässään, mutta se peittyy näiden kuorien alle.

"Tämä malli siirtyy"

Kun hän puhui lapsesta, sanoi hän sen olevan yhtä kuin ilo, elämän ilo. Lapsen silmistä loistaa viisaus ja valo.

- Katsokaa vain, hän kehotti yleisöään.

Omakohtaisiin kokemuksiinsa nojautuen Kivelä vakuutti, että kun ihminen antaa tilaa ja luvan ilolle, elämänhalu ja elinvoima alkaa kasvaa, ja elämässä alkaa tapahtua.

- Useimmat meistä joutuvat uskomattoman synkkiin syövereihin elämässään, mutta sitä kautta kuljetaan kohti itsessämme olevaa lasta.

Huugo Simbergin "Haavoittunut enkeli" -teoksen kautta Kivelä johdatti yleisön lähestymään sitä kovinta ja syvintä kysymystä: miksi lapsi nujerretaan, miksi lasta ei arvosteta ja kunnioiteta. Eli luennoitsija talutti yleisönsä niille alkulähteille, mistä käyttäytymisemme sikiää.

- Miten hirveitä asioita lapsi joutuukaan kokemaan. Kiusaamista, nöyryyttämistä, simputusta. Lasta ei arvosteta, lasta ei kunnioiteta. Ja tämä malli siirtyy, jos sitä ei katkaista.

Kivelän mukaan lapset kiusaavat toisiaan ja sisarukset samoin, mutta aikuisen suhtautuminen lapseen on se ratkaisevin.

- Ensimmäiset vuodet ovat äärettömän tärkeät. Jokaisella lapsella täytyy olla ikioma syli, josta ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa maailmassa. Sen sylin ei tarvitse aina olla isän tai äidin eikä aina voi ollakaan... vaan, että on yksi ihminen maailmassa, joka on minua varten ja johon minä voin luottaa.

"Rooleista tulee hallitsevia"

Kun lapsi joutuu hakemaan sitä syliä eli rakkautta ja huomiota, käynnistyy roolipeli, joka saavuttaa huippunsa aikuisena.

Kivelän mukaan rooleista tulee niin hallitsevia, että ne ovat selkärangassa eikä rooli muutu ellei itse muutu, koska kyse on opituista malleista.

- Kun ihminen tiedostaa roolinsa ja oman draamansa, alkaa tietoinen naamion poistaminen. Jokainen ihminen vastaa vain omasta itsestään. Jokaisella on elettävänä oma elämä. Ihminen ei voi elää toisen elämää eikä ihminen voi syyttää elämästään ketään tai mitään.

- Upea parisuhde ja perhe muodostuu vain sen kautta, että puolisot ovat itsenäisiä ja vapaita yksilöitä.

Kivelä sanoo, että hän tietää ettei opittujen huonojen mallien katkaisu ole helppoa, mutta kuitenkin lopulta suurin heikkous onkin samalla suurin vahvuus.

Kun uskaltaa katsoa itseään rehellisesti, heikkoudet kääntyvät voimaksi ja Kivelän mukaan jokainen ihminen pystyy prosessoimaan näitä asioita.

- Samat asiat ovat olleet vuosituhansia ja ne ovat löydettävissä. Ei viisaus ole mihinkään muuttunut, ja maailma ei voi parantua kuin yksilön kautta.

 

Margien kuva Lapin Kansassa 19.9.99Kalevalasta löytyy oivallus omaan elämään

Lapin Kansa 18.9.1999

teksti: Aino-Helena Hietala
kuva: Veli-Jukka Mustajärvi

Marketta Kivelä, 58, on löytänyt tien itsensä tuntemiseen. Rovaniemellä, Myllärin maalaistalossa, Katajarannalla syntynyt ja kasvanut Kivelä lähti kymmenen vuotta sitten kotikaupungistaan ja kiertää nyt yksityisyrittäjänä luennoimassa itsetuntemuksesta.

Rovaniemellä hän jätti vakinaisen virkansa kauppaopiston englannin kielen opettajana ja piti sapattivuoden miehensä kuoleman jälkeen. 1988 hän oli tutustunut Henryk Skolimowskiin ja hänen ekofilosofiaansa. Siitä alkoi irrottautuminen vanhoista työskentelytavoista.

Rovaniemeltä Kivelä muutti Tampereelle ja tutustui muun muassa suggestopediseen opetusmenetelmään ja piti englannin kielen kursseja. James Redfieldin Oivallusten tie -kirjoista löytyi uusi vallankumous.

Pari vuotta sitten hän oli Rovaniemellä pitämässä Oivallusten tie -kurssia.

Nyt Kivelä on perustanut yrityksen Margie's Workshop, joka antaa itsetuntemuskoulutusta ja muitakin kursseja. Kursseilla hän käyttää suggestopedistä menetelmää, joka on intensiivinen, tehokas ja hauska.

Kalevalaan hän perehtyi miehensä Jussi Kivelän kautta ja on ollut kiinnostunut kansalliseepoksestamme jo 30 vuotta. Pekka Ervastin teos "Kalevalan avai" vuodelta 1916 on Kivelän mielestä edelleen pätevä avain Kalevalaan.

Kalevalan juhlavuonna hän on pitänyt Oivallusten tie Kalevalassa -kursseja.

- Kalevalasta löytyvät samat asia kuin mistä tahansa maailman kirjallisuuden helmestä.

Kalevalassa on kaksi tietä: kosioretkeläisen tie ja samporetkeläisen tie. Kosioretkeläisen tie on puhdistuksen tie, jossa etsijä puhdistaa päivä-, uni- ja sisätajuntaansa. Samporetkeläisen tie on varsinaista tietäjän tietä.

- Kalevalan kolme pääsankaria edustavat jumalaista tahtoa, viisautta ja rakkautta sekä ihmisen varsinaisia psykologisia ominaisuuksia. Väinämöinen edustaa tahtoa, Ilmarinen tietoa ja Lemminkäinen tunnetta eli rakkautta. Näiden tasapaino on henkisen kasvun kannalta tärkeää.

 

Hoitamaton opettaja ei jaksa

mAamulehti 1.9.1997 Tampere
Tupu Anttila

Itsetunnon opetus alkaa tänä syksynä kouluissa

Opetusministeriö aloittaa valtakunnallisen Minä-projektin peruskouluissa, opettajille on luvassa tukea entistä vaativammassa kasvatustehtävässä.

Tamperelaiset opettajat ja oppilaat etsivät koulutyöhön uusia voimanlähteitä.

Kymmenen tyttöä ja poikaa kurottelee taputtamaan ja halaamaan kuusivanhusta. Järeän pun runko on niin paksu, että yhdet tai kahdetkaan kädet eivät sen ympärille yllä. Tärkeintä on, että jokainen saa kosketuksen.

Mitä ihmettä, keskellä koulutuntia ja vielä rehtorin pyynnöstä?

Tamperelaisen Raholan ala-asteen viidesluokkalaisille puun halaaminen sopii oikein hyvin - yhdellä ehdolla:

- Kunhan ette erehdy luulemaan meitä puiksi, pojat varoittavat tyttöjä.

- Tämä on voimapuu. Se on iso ja vanha ja varastoinut paljon energiaa. Sitä energiaa se luovuttaa meille, selittää Marketta Kivelä.

Opetusministeri Olli-Pekka Heinosen haastattelu keväällä Aamulehdessä sai Kivelän hyvän itsetunnon matkasaarnaajaksi. Ministeri kertoi tuolloin kouluihin suunnitelluista mielenterveyshankkeesta.

Kivelä, virassa ollut englannin kielen opettaja, heitti kuutisen vuotta sitten repun selkään ja lähti maailmalle. Sapattivuoden jälkeen mikään ei ollut ennallaan. Virka sai jäädä, ja elämäntehtäväksi tuli opastaa virkaveljiä ja - sisaria myös oppilaita iloisemman ja luovemman elämän makuun.

"Kunnes kaadutaan työn ääreen"

Kivelä ryhtyi urakalla ja maksutta kiertämään tamperelaisten koulujen opettajanhuoneita. Opettajat saavat varttitunnin mittaisia tietoiskuja siitä, miten jaksaa paremmin, miten saada voimia, joita ammentaa edelleen lapsille, miten sietää haistattelijoita.

Tarvittaessa Kivelä järjestää opettajille aiheesta myös kursseja, joita on pitänyt myös kesäyliopistoissa. Kivelä käyttää kurssilla suggestopedisiä menetelmiä.

- Opettajilta vaaditaan paljon, he ovat tänä päivänä äärettömän lujilla.

- Moni lapsi on vailla perusturvaa ja aikuista. Tunnollisina ihmisinä opettajat tekevät työtä niin kauan, kunnes kaatuvat työnsä ääreen. Usein unohtuu, että on hoidettava ensin itseään, jotta pystyisi hoitamaan muita. Lentokoneessakin neuvotaan, että happinaamari on pantava ensin omille kasvoille, vasta sitten lapselle, Marketta Kivelä sanoo.

"Väsymyksen näkee"

Eräänlaista happinaamaria, elvytystä, Kiveläkin tarjoaa saarnamatkoillaan opettajille. Tavoitteena on mm. oppia tuntemaan oma luovuus, haavoittuvaisuus ja pelko.

- Minä itse, läheiset, työ, hän muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä.  Opettajan on oltava kasassa jaksaakseen. Millaisia energioita lähettää rikkinäinen opettaja ympäristöönsä?

Kivelän puhetta kuunteli keskiviikkona kymmenkunta Raholan ala-asteen opettajaa.

Kiire ja väsymys painoi tässäkin opettajanhuoneessa selvästi päälle, sillä kuuntelemisen ohessa oli tehtävä paljon muutakin: valmisteltava leirikoulua, arvioitava lasten kirjoituksia.

- Väsymyksen näkee, tunnustaa koulun johtaja Toivo Nissi.

Suuret luokat suurin huoli
 
-Alla ovat lamavuodet, ja viime vuosi työskenneltiin remontin alla. Hyvä on, että näistä itsetunto- ja väsymisasioista puhutaan opettajanhuoneissa. Kouluihin tarvitaan Marketta Kivelän esittämiä asioita, sillä opettajan työ vaatii vahvaa itsetuntoa, Nissi sanoo.

Erityisesti Nissiä huolettavat suuret luokkakoot.

- Uudet koululait eivät tunne luokan maksimikokoa, ja tätä joustoa kunnat ovat käyttäneet hyväkseen. Ala-asteella on 33-34 oppilaan ryhmiä. Samalla on kasvanut turvallisen kontaktin tarve. Jokainen lapsi tarvitsisi sylin, siihen törmätään meidänkin koulussamme.

- Paras pedagoginen uudistus tämän päivän koulussa olisi, että opetusryhmiä pienennettäisiin.

 

Henkisen kasvun matkasaarnaaja uskoo hyvän voittoon pahasta

Lapin Kansa, 31.5.1997
Teksti: Petteri Holma
Kuva: Heikki Rissanen

Tamperelaistunut rovaniemeläinen Marketta Kivelä (56) ei pyri peittelemään innostustaan, kun hän selittää henkistä kasvua kuvaavaa seinäjulistettaan. Opettajan kädet käyvät vinhaan ja puhe ryöppyää kuin etulinjaan vedetty Emma-konekivääri.

- Niin kauan kuin ikkunat ovat likaiset, ainoa keino saada valoa on varastaa sitä muualta, hän selittää työpaikan ilmapiirin myrkyttäjän elämänkohtaloa.

Kauppatieteiden maisteri on kiertänyt maata minä -projektin matkasaarnaajana jo muutaman vuoden ajan. Suggestopediseen menetelmään erikoistunut Kivelä kutsuu itseään herättäjäksi, eikä koe olevansa idealisti ainakaan sanan negatiivisessa merkityksessä.

- Uskon muutokseen, joka tapahtuu yksilön kautta. Jos yksi ihminen uskaltaa olla rohkea työpaikallaan, hän vaikuttaa työilmapiiriin enemmän kuin yksi myrkyttäjä. Mutta se vaatii rohkeutta.

Opettaja vaihtoi turvan vapauteen

Marketta Kivelä on itse hyvä esimerkki rohkeudesta. Hän on syntyperäinen rovaniemeläinen, Myllärin talon tyttöjä, joka kouluttautui opettajaksi ja päätyi Rovaniemen kauppaopistoon englannin kielen opettajaksi.

Opettajan kuppi täyttyi vuosikymmenen alussa, kun hänen miehensä kuoli ja uupumus valtasi mielen. Kivelä päätti pitää sapattivuoden, nosti repun selkään ja lähti kiertämään maailmaa. Sisäisen levottomuuden ajamana, kuten hän itse näkee asian.

Kun sapattivuosi oli ohi, opettaja ei voinut palata enää työpaikalleen, vaan irtisanoutui työstään.

- Luovuin turvallisuudesta, mutta sain vastapainoksi henkisen vapauden, hän kertoo päätöksestään.

Marketta Kivelä päätyi Tampereelle, missä hän koki lisää ahaa-elämyksiä ja löysi suggestopedisen koulutusmenetelmän, missä oppiminen on hauska, eikä pelottava tapahtuma, jollaisena monet ex-koululaiset muistavat yhä koulunsa.

Kivelä on käynyt nykyisessä freelance-työssään lukemattomien oppilaitoksien opettajanhuoneissa. Hän on järkyttynyt näkemästään, vaikka varoittaakin yleistämästä sitä jokaiseen kouluun.

- Hirmuista pahoinvointia, stressiä ja burnoutia. Opettajat ovat loppuun palaneita, täydellisesti uupuneita, hän kertoo.

- En halua syyllistää ketään, mutta tilanne on vain pahentunut takavuosilta, eikä se koske vain opettajia, vaan kaikkia työyhteisöjä.

Marketta Kivelä näkee opettajien uupumuksen taustalla heidän työluonteensa, johon liittyy korkea työmoraali ja äärimmäinen tunnollisuus. Oppilaat vaativat opettajalta entistä enemmän, koska monilta lapsilta puuttuu kokonaan perusturvallisuus, terve minä-kuva.

- Pidä sapattivapaa, lähde vuorotteluvapaalle, anna tilaa uusille asioille, Kivelä neuvoo kollegoitaan terveeseen itsekkyyteen.

- Kasaa ensin itsesi ja tuuleta aivosi, niin voit paremmin hoitaa myös työsi. Jos olet ihmisraunio, sinusta ei ole iloa itsellesi, eikä muille.

- Onko mikään työ niin arvokas, että sille kannattaa uhrata terveytensä, hän kysyy

Työpaikoilta löytyy erilaisia pelottelijoita

Henkinen kasvu on kiinnostanut Marketta Kivelää jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän lukee paljon alan kirjallisuutta, joista yhdysvaltalaisen James Redfieldin "Yhdeksän oivalluksen tie" ja "Kymmenes oivallus" ovat opettajalle lähes raamattuja.

Kivelä vakuuttaa olevansa "vapaa lintu", eikä minkään ismin vanki. - Puhun omasta kokemuksestani, enkä teorisoi, koska inhoan teorioita.

Itsensä löytänyt opettaja uskoo, että ihmisen itsetunto lähtee lapsuuden kokemuksista. Jos lapsi saa joutuu kilpailutilanteeseen, hän on siinä koko ikänsä. Opettaja puhuu hallintadraamasta, josta jokainen voi löytää itsensä.

Kiusaaminen liitetään usein koulumaailmaan. Myös työelämässä on pelottelijoita, älyllisesti kiusaavia kuulustelijoita, kuoreensa vetäytyviä koppavia ja minäparkoja, jotka syyllistävät muita omilla ongelmillaan. Työpaikoilla käydään taistelua työstä, ja pelottelija tarvitsee itselleen uhrin.

Marketta Kivelä neuvoo ihmisiä tunnistamaan roolit. Hän on jo tunnistanut itsensä koppavaksi.

- Tunnistamisen jälkeen kissa on nostettava pöydälle. Pelottelu on katkaistava alkuunsa. Pelottelijalle on kerrottava siitä, miltä pelottelu tuntuu, hän sanoo ja  muistuttaa, että pelottelija purkaa pelottelulla omaa tuskaansa muihin.

- Kun et pelaa enää draamoja, olet vapaalla. Kenenkään ei pidä suostua pelinappulaksi. Pelottelijakaan ei välttämättä edes tiedosta pelaavansa, ennen kuin se kerrotaan hänelle.

 
Sivut perustettu 9.9.1999
maria magdaleena