Margien kirjat

Kirjakatsaukset

Kirjoitukset Lapin Kansassa

Kirjoitukset Uusi Rovaniemi lehdessä

Muut kirjoitukset

Sielunpeilin kolumni

Kolumni Auringonkukkia

Lehtiartikkeleita Margiesta

Margien kuvia Lapista

Rauhankävely Assisista Roomaan

MUUT KIRJOITUKSET



HAASTATTELU Catherine Ann Clemett
Ilona Kanto, Erkki Kanto, Hollywood
Ultra 3/18

CATHERINE ANN CLEMETT _VASTAUS FB

Pyhän Annan jalanjäljissä Israelissa
Sirkka Lääkkö
Ultra 3/18

Pyhä Seksuaalisuus ja Perverssi maailmamme
Facebook 14.8.17

Anna, Jeesuksen isoäiti
Lappilainen 6.4.2016

Kaiken takana on nainen
Ultra-lehti 1/2016

Tulppa inhimillisyydelle
Pohjolan Sanomat 23.10.2015

Lyskan aamunavauspuhe
19.3.2015 Rovaniemi

Löydä oma polkusi
Lappilainen 25.3.2015

Jeshuan ja Maria Magdalenan isoäiti Anna
Ultra-lehti 2/2015

Välikäsiä ei tarvita
Lappilainen 17.12.2014

Kuka sie oot
Lappilainen 10.9.2014

Kuurapään ja unien näkijän lumoissa
Lappilainen 2.10.2013

Hetan Marianpäivillä
Lappilainen 20.3.2013

Pappien selibaatti ja pedofilia
13.3.2013

Mainio Marjetanjuhla
Lappilainen 9.8.2012

Henkistä politiikkaa
Lappilainen 26.1.2012

Henkinen politiikka
25.1.2012

Paavo Eemelinpoika Väyrynen pressaksi
Lappilainen 22.9.2011

Hyvä Tuomas Joulun tuopi
22.12.2010

Jumalalla ei ole uskontoa
27.10.2010

ITSEMURHA EI RATKAISE ONGELMIA
2.8.2010

Halpa henkivakuutus uidessa 
27.7.2009

PYÖRÄILYÄ JA SAUNOTTELUA SAARENMAALLA  
23.6.2009

MAALISKUU 2009
RÖYHKÄ JA RAKKAUDEN VOIMA 
26.3.2009

JOULUKUU 2008
RAUHA ON SYDÄMEN ASIA
22.12.2008

LOKAKUU 2008
TERVETULOA JOHANNA KORHONEN LAPPIIN
2.10.2008

SYYSKUU 2008
USKON VAPAASEEN VAIKUTTAMISEEN 

22.9.2008

Haastattelu Maria Magdalenan kanssa
Ultra 7-8/2005


-----------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------


HAASTATTELU Catherine Ann Clemett





ANNA, JEESUKSEN ISOÄITI KERTOO ELÄMÄSTÄÄN
ULTRA -lehti 3/2018



Ultra tapasi Catherine Ann Clemettin, kirjailija-hypnoterapeutin, Los Angelesissa.
Kerromme tässä, kuinka Anna -kirjat saivat alkunsa ja kuinka Magdalenejen korkea tietoisuus jatkuu.

Teksti: Ilona Kanto, Erkki Kanto, Hollywood


Tapasimme Anna, Magdalenejen Ääni -kirjan toisen kirjailijan Catherine Ann Clemettin sattumalta Los Angelesissa, Conscious Life Expon kahvilan pöydässä. Kaikki muut pöydät olivat täynnä, mutta hän istui yksin, joten kysyimme lupaa saada istua samaan pöytään.

Clemett on hypnoterapeutti, jonka avulla toinen kirjailijoista, Claire Heartsong, meni hypnoosin Anna-kirjaa tehdessään ja kanavoi tekstin. Kirjat tuovat Jeesuksen, hänen äitinsä ja isoäitinsä esiin hyvin erilailla kuin Raamattu.

Clemett kertoo ensimmäisestä tapaamisestaan Heartsongin kanssa.
- Se asia johdatettiin toiselta puolelta. Minä vartuin katoliseksi ja sen asiat eivät tuntuneet minusta oikeilta. Jo teini-ikäisenä aloin lukea Seth-kirjoja ja metafysiikkaa. Olin healing-workshopissa ja joku siellä kertoi lukeneensa kirjan Anna, Grandmother of Jesus. Ostin kirjan ja siinä mainittiin Saint Germain. Minulla oli ollut aikaisemmin fyysinen kokemus St. Germainin kanssa. Olin kuullut, että St. Germain voi ilmestyä meditoitaessa, mutta ei fyysisesti.

Clemett otti yhteyttä kirjailijaan, joka kertoi keskustelleensa Jeesuksen isoäidin, Annan, kanssa jatkuvasti.
- Claire Heartsong vastasi yhteydenottooni ja menin ensin tekemään työtä bisnesmanagerina. Ensimmäisen kirjansa jälkeen hän sanoi, ettei voi tehdä kirjoittamistaan yksin. Anna oli valmistellut häntä kymmenen vuotta antamaan tietoa. Nyt Anna ehdotti minua kumppaniksi.

- Olin tehnyt regressioterapiaa aikaisemminkin ja niin laitoin Clairen pitkäkseen. 19 henkilöä tuli esiin ja jokainen toi erilaista tietoa sen aikaisesta elämästä. He kaikki olivat Annalle läheisiä ihmisiä. Kun aloitimme, emme koskaan tienneet, kuka tulisi esiin.

Catherine Ann on ollut henkisellä tiellä koko elämänsä, vaikka vasta lähes kolmikymppisenä tämä asia tuli etualalle. Aikaisempi elämä oli omistettu tanssille ja sen opettamiselle sekä teatterille. Ammattimainen ura loppui yhtäkkiä auto-onnettomuuden takia. Vaikka uran loppuminen oli ensin järkytys, se avasi uuden tien parantamiseen ja kanavointiin.

Magdalenejen korkea tietoisuus

Toinen kirja keskittyy moneen Magdaleneen ja on suomalaiselta nimeltään Anna, Magdalenejen Ääni Catherine Ann Clemett sanoo Maria Magdalenan olevan paljon muutakin kuin se nainen, minä häntä pidämme.

- Useimmat meistä tietävät vain Maria Magdalenan, koska hän oli Jeesuksen kaksoisliekki. Hän on kuitenkin portti paljon suurempaan. Magdalene on tietoisuuden ääni sekä miehille että naisille. Tämä järjestö tarkkailee ihmiskunnan laskuja ja nousuja. Se toimii eri universumeissa ja oli olemassa ennen maapallomme alkua. Tämä korkea tietoisuus on esitetty minulle sydämen muotoisena, jossa on miljardeja soluja. Nämä solut ovat inkarnoituneet fysikaalisiin kehoihin, ja me emme vain tiedä niiden olevan Magdaleneja. Ei ole merkitystäkään, minkä leiman annamme, sillä olemme yhdistyneet monien eri nimien kautta.

Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni tuodaan esiin Jeesuksen ”kadonneet” vuodet ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemisen välillä. - Anna osasi uudistaa solunsa ja oli reilusti yli 600-vuotias, ennen kuin hän lähti tästä maailmasta. Hän näki ajan muuttuvan synkemmäksi ja lopulta oli aika mennä.

Catherine Ann Clemett myöntää, että kirjoja voidaan pitää kiistanalaisina, sillä ne kertovat asiat eri lailla kuin mitä olemme tottuneet kuulemaan. Hypnoosissa oleva Claire Heartsong kanavoi Annan ja monen muun kertomana pikkutarkasti sen aikaista elämää.

- Jeesuksella oli useita läheisiä suhteita naisiin ja myös lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa. Emme ensin edes tienneet, oliko meillä lupa julkaista tätä tietoa, koska sitä voidaan pitää kiistanalaisena.

Claire Heartsongin kanavoimana Anna-isoäiti on sanonut, että Jeesuksella oli myös kaksoisveli. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jeesus kävi vihkimyksissään läpi ristiinnaulitsemistaan ja kuolemistaan, ja siten hän ei kärsinyt kipua ristillä ollessaan.

Anna halusi elämänsä tulevan esille

Nyt Catherine Ann Clemett opettaa Magdalenejen Ääntä. Toinen kirjojen kanavoija Claire Heartsong on vetäytynyt eläkkeelle. - Hän tiesi tehtävänsä olleen kirjoittaa nämä kaksi kirjaa, ja tiesin, että minä jatkan Magdalenejen viestin viemistä eteenpäin. Ihmiset ovat tavallaan Magdaleneja. Meidän on tarkoitus tehdä työtämme yhdessä ja siten tiedonpalaset tulevat esiin ja loksahtavat kohdalleen.

- Kirjat ovat koodattuja kuten mysteerikoulun opetukset. Joskus lukija nukahtaa luettuaan muutaman lauseen. Tämä johtuu siitä, että Anna ja hänen Valon Neuvostonsa aktivoivat lukijaa saamaan DNA:n heräämään.

Clemett opettaa workshoppeja ympäri maailman.
- Workshopeissa keskitytään Magdalenejen tietoisuuden heräämiseen. On kolmetoista linjaa, jotka pyritään aktivoimaan. Linjat ovat erilaisia kuin ley-linjat, ne ovat kerroksittain. Nyt tapahtuu massaheräämisiä.

Catherine Ann Clemett kanavoi myös itse. Hänelle Annan kuvaukset eivät tule yhtä pikkutarkkoina kuin Claire Heartsongille.
- Olen viime aikoina alkanut kanavoida arkkienkeli Arielia, kuten myös muita kanavia ja henkisiä opettajia. He sanovat avaimen heräämiseen olevan ilossa, joka tuo esiin meidän kevyen puolemme. Tämä auttaa kohottamaan taajuusaaltoja. On järkeenkäypää, että kun olemme mukana positiivisessa, kevennämme itsemme ja taajuus muuttuu automaattisesti korkeammalle.

Clemett kertoo, kuinka Anna-isoäiti ehdotti Claire Heartsongille 90-luvulla, että hänen tarinaansa ei juurikaan tiedetä. ja voisiko Claire sen kirjoittaa. Heartsongilta meni kymmenisen vuotta valmistautua tähän tehtävään.

Ensimmäinen kirja, Anna, Grandmother of Jesus, ilmestyi vuonna 2002, ja siihen jatko-osa Anna, The Voice of the Magdalenes, vuonna 2010.

Molemmat kirjat on suomennettu suomeksi, tosin eri järjestyksessä, eli ensin Anna, Magdalenejen Ääni ja seuraavana vuonna Anna, Jeesuksen Isoäiti. Molemmat kirjat on suomentanut Marketta Mylläri.

Catherine Ann Clemettin nettisivuilta
www.catherineannclemett.com löytyy lisätietoa.


CATHERINE ANN CLEMETT _VASTAUS FB

Tämä on käännös (suomenkielinen) haastattelusta, joka ilmestyi Ultra lehdessä Suomessa. Margie Marketta Mylläri on tämän lehden säännöllinen avustaja ja kirjojen ”Anna, Jeesuksen Isoäiti” ja ”Anna, Magdalenejen Ääni” kääntäjä ja kustantaja suomenkielelle. Hän on omistautunut edistämään Anna kirjojen tietoisuutta, ja meillä oli ilo tavata toisemme ja viettää aikaa yhdessä, kun hän osallistui Israelin kiertomatkaani viime syksynä.

Kuten haastattelussa mainitaan, minulla oli mahdollisuus tavata Erkki Kanto, joka on Hollywood Foreign Press’in jäsen. Kun tapasimme pari vuotta sitten, kerroin hänelle työstäni Magdalenejen kanssa ja Anna kirjoista, jotka voisin lähettää hänelle luettavaksi ja myös tutkittavaksi, olisiko mahdollisuutta edetä filmintekoon, näin prosessiin tiedustella ja kylvää siemeniä.





Pyhän Annan jalanjäljissä Israelissa


Ultra 3/2018

Teimme ihmeellisen ja vaativan kiertomatkan Israeliin, 2000 vuoden takaisten energioiden tasapainottamiseksi.

Teksti ja kuvat Sirkka Lääkkö




Matka vaikutti voimakkaasti, se ei ollut mikään tavallinen turistimatka. Tämä oli varsinainen elämänmatka, pyhiinvaellusmatka, jolla yhdistimme sydämemme ja energiamme suurempaan suunnitelmaan kulkiessamme läpi Pyhän maan. Nämä rakkausenergiat on avannut meille Jeesuksen Isoäiti Anna kanavoimissaan kirjoissa. Anna, Jeesus, Äiti Maria ja Maria Magdalena sekä valon valtakunnat olivat seurassamme joka hetki. Samoin olivat vastustavat, vanhat energiat, joita tietoisesti rakastimme, samoin kuin niiden tuomia vastuksia.

Värähtelyjä ja resonointeja

Tehtävämme oli matkanjohtajamme Catherine Ann Clemettin johdolla ja hänen Annan perheeltä saamallaan ohjauksella yhdistyä heidän aikansa paikkoihin ja tapahtumiin. Catherine Ann on kiertänyt vuosia eri puolilla maailmaa tekemässä grid-aktivointeja ja haluaisi vierailla myös Suomessa.

Matkalla me, osa laajempaa Magdalene-verkostoa, saimme käyttöömme Anna-kirjoissakin opastettuja meditatiivisia, ääniparantamisen ym. käytäntöjä ja ilmenemisiä. Saimme olla heidän edustajiaan ja tulevaisuuden itsejään yhdistymällä heidän aikanaan maan verkkoihin kiinnittämäänsä värähtelyyn. Jätimme omille tulevaisuuden itseillemme tehtäväksi saman.

Resonoimme heidän sydämiensä, sielujensa ja valokehojensa kanssa avaten ja aktivoiden muinaisia energia/tietoisuusverkostoja ja valokoodeja. Tämä edesauttaa tietoisuuden kohoamista niin yksilö-, ryhmä- kuin koko planeetan tasolla. Jokainen elämä, inkarnoituminen ja tapahtuma on tallennettuna Äiti Maan monitasoisiin energioihin, verkkoihin ja kristalleihin, jotka ovat maailmamme pysyvimpiä olemusmuotoja. Ja sieltä ne ovat haettavissa kuten tieto tietokoneen kovalevyltä, kun taitomme kasvavat.

Heprean kieli värähtelee aivan erityisesti, ja ryhmässämme oli israelilaisia juuria omaava matkaaja. Gila Gadry on saavuttanut vahvan taidon äänen käyttämisessä parantamiseen. Hepreankielisin ääntein laulaminen on hyvin voimakas puhdistaja ja nimenomaan Psalmi 23 on hepreankielisenä puhtainta värähtelyä. Gilaa ohjattiin jakamaan näitä heprealaisia lauluja kanssamme. Heprean kieli värähtelee paljon jumalaista lähdevaloa. Juutalainen rotu oli puhtaan maskuliinisen kipinän kantaja ja sen tasapainottaminen feminiinin kanssa oli Jeesukselle tärkeää.

Anna on kiittänyt ryhmäämme jälkikäteen ja vahvistanut, että tapahtui paljon enemmän kuin me saatoimme ymmärtää. Toimme suurempaa linjausta, harmoniaa ja yhdistymistä jumalaisen feminiinin ja maskuliinin välille sekä tasapainoa iäisyyksiä vallinneisiin voimakkaisiin polariteetteihin – moniulotteisesti sekä tietoisuuden että maaolemuksen tasoilla.

Jeesuksen Isoäiti Annan jalanjäljillä

Claire Heartsong on kanavoinut suoraan Annalta voimakkaan ja yksityiskohtaisen kirjan Anna, Jeesuksen Isoäiti. Matkamme Israeliin Annan jalanjäljillä oli yhtä huikea kuin kirjakin, ja se kertoo paljon. Kiertomatkallamme oli kahden suomalaisen lisäksi neljä ladyä USA:sta ja kaksi ”geishaa” Japanista. Matkanjohtajamme Catherine Ann Clemett on toisen kirjan, Anna Magdalenejen Ääni, toinen kirjoittaja Claire Heartsongin kanssa. Molemmat kirjat on suomentanut 2015-2016 Marketta Mylläri, toinen joukkomme suomalaisista.

Matkalla koimme ehdottomasti enemmän kuin odotimme. Pieninä yksityiskohtina matkaamme piristivät numero 23 (Daavidin Psalmi ja heprean kielen voima), joka seurasi meitä matkallamme ja Kuolleenmeren hotellihuoneemme numero 358 taas muistutti Koti-Suomesta. Genesaretinjärven venematkaamme edeltävänä aamuyönä ukkonen jyrähti kerran pienen saderupeaman kanssa ja muutti retkisäämme täydelliseksi – ei luvattua tuulta eikä sadetta. Sääilmiöt hellivät matkaamme muutoinkin ja sää yllätti positiivisesti. Oli uskomattoman lämmintä ja aurinkoista, kun olimme varautuneet lähes kymmentä astetta alempaan lämpöön. Useaan kertaan myös todistimme, että paikallisen kielen, heprean taitoinen opas - omasta ryhmästämme - on kullanarvoinen matkan aikana.

Maisemat antoivat kaikkea mahdollista. Välimeri näytti hehkuvan olemuksensa aina sen äärellä ollessamme. Kauniit auringon nousut ja laskut häkellyttivät ja Kuolleellamerellä 4.11. näyttäytyi myös täysikuu, mitä Annan aikalaiset arvostivat.

Iloksemme matkan jälkeen geishapapittaremme oli bongannut ja postasi meille viestin: ”The largest experiment for peace in the Middle East takes place on Thursday 9.11. in Jerusalem!”. Siellä oli siis matkamme aikoihin myös äitien ja lasten ääni kuuluvilla, jotta vihollisuudet kansan sisällä lopetettaisiin.



Karmel-vuorella

Matkasimme aluksi pohjoisen Israelin läpi Välimeren rannikolta Haifasta Galileaan Genetsaretinjärvelle. Aamuauringossa nousimme Karmel-vuorelle profeetta Elian pyhäkölle. Kaikkein kuuluisimpiin, tärkeimpiin ja pyhimpiin lukeutuva paikka tuo Haifan kaupungille sen suuren uskonnollisen merkityksen niin juutalaisten, kristittyjen, muslimien kuin druzienkin näkökulmasta. Luostarikoulu, jossa Anna opetti, on sijainnut pyhäkön lähellä. Myös Annan maan päälle siirtymisen yhteydessä syntyneen tyttären Auriannan, Egyptistä tulleen jälkeläisen Hismariamin, ylösnouseminen tapahtui tällä vuorella.

Myöhemmin Hismariam inkarnoitui Äiti Mariana, joka syntyi nykyisessä Turkissa Efesoksen kreikkalaisessa kaupungissa. Vuoren rinteellä sijaitsi Carmel Orderin Stella Maris -kirkkoluostari (Meren tähti), jossa on erityisen kaunis violetinsävyinen alttariosio ja sen alapuolella matala luolapyhäkkö, samoin upeat lattiamosaiikit sekä reliefein koristellut rautaovet ja edustalla pyramidin muotoinen puutarharakennelma.

Haifasta lähtiessämme ohitimme Bahai Gardensin 19-tasoisen temppelipuutarhan, joka iltapimeällä loisti valaistuna alas kaupunkiin. Jatkoimme Karmel-vuoren metsiin, Nesher Parkin valtaville riippusilloille, jossa levähdimme hiljentyen ja keskustellen. Illansuussa ruokailimme ja teimme pieniä matkamuisto-ostoksia Druze-kylässä. Paikallinen ravintolassa työskennellyt 12-13 -vuotias druze-poika kertoi heidän perinteistään ja käytännöistään hyvin sulkeutuneena yhteisönä.

Yövyimme Nasaretissa, josta aamun kohteemme oli Marian lähteen aukio. Viereisen valtavan puun kolosta löysimme terraan saviruukun palaan kirjatun viestin: Etelä-Afrikasta kotoisin olleet kolme maanviljelijää olivat jättäneet siunauspyynnön pari päivää aikaisemmin liittäen viestiinsä ”Psalm 23”; toivotimme hyvää satovuotta.

Jatkoimme Tabor-vuorelle, jolla Jeesus kävi usein mietiskelemässä ja keskustelemassa tuntemuksistaan. Paikka oli hyvin rauhoittava, ja osa ryhmästä sai kamerakuviinsa kauniita valoilmiöitä, orbeja. Iltaa kohden ajoimme itään Genesaretinjärven rannalle Tiberiakseen. Yön ukkospuuska oli tuonut järvelle uskomattoman seesteen, jota oppaammekaan ei ollut aiemmin kokenut. Pieni puuveneemme oli tehty Jeesuksen aikaisen näköiseksi, mutta sen käyttövoimana oli äänetön ja päästötön sähkömoottori ja pieneen ohjauspaneeliin oli ”piilotettu ” nykyaikaiset musiikintoistolaitteet. Pyysimme mm. Michael Jacksonin ”Uusi Maa” -kappaleen, joka tuli upeana välittömästi laineille. Myöhemmin kävimme Tiberias Hot Springseillä, jonka kuumat mineraalilähteet, kylpylä sisä- ja ulkoaltaineen sekä ”saunoineen” antoi esimakua suolaisesta vedestä.

Marian Magdala

Useista vaihtoehdoista valitsimme järven ympäristön muiksi kohteiksemme Magdalan sekä Vuorisaarnan paikan. Magdalassa oli uskomattomat 2006 aloitetut kaivaukset 2000 vuoden takaisesta yhteiskuntarakenteesta. Kalastajien, kauppiaiden ja asukkaiden muinainen aktiivinen, keskeisiltä osin kivettyjen suorien katujen muodostama kaupunki oli myös Maria Magdalenan äidin, Magdalan Marian kotikaupunki. He kävivät yhdessä siellä päiväntasausten ja -seisausten aikana Betaniasta, läheltä Jerusalemia.

Jeesus opetti oletettavasti myös Magdalassa autuuksia ja paransi ihmisiä. Vuonna 2009 kaivauksilta löydettiin mosaiikein ja freskoin koristeltu Magdalan synagoga. Se on toistaiseksi Galilean vanhin ja yksi koko Israelin seitsemästä ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevista synagogista. Sen sisältä löydettiin uniikki Magdalan kivi, joka ilmensi kolmiulotteista Jerusalemin toista temppeliä ja esitteli maailman vanhimpia juutalaisuuden tunnuksia. Magdalassa on kaksi kopiota alkuperäisestä, jota säilytetään museossa Jerusalemissa.

Kaivausten mukaan alueella on ollut markkinapaikka, jossa on myyty kaikenlaista ruukku-, käsityö- ja tuoretavaraa sekä kala-altailta kalaa. Yhdellä katuosuudella on ollut useita huoneita, joissakin basalttilattia ja yhdessä mosaiikkinen lattia. Luonnollisista lähteistä johdettiin vettä neljään juutalaisten rituaalipuhdistautumisaltaaseen.

Gennetsaretinjärven pohjoispuolella lähellä Kapernaumia sijaitsee Mount of Beatitudes, ”autuuden” vuori, jolla Jeesus antoi ainakin osia Vuorisaarnan opetuksista. Vuorisaarnan tunnetuimmat osat ovat Isä meidän -rukous sekä mm. opetukset "kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Alue oli kokonaisuudessaan hyvin kaunis ja harmoninen monine yksityiskohtineen, mm. kaunis Fransiskaaninen kirkko ja kivistä puistoon muotoiltu 2 kalaa ja 5 leipää -kivetys sekä kivipaaseja, joihin oli kaiverrettu Jeesuksen sanontoja Vuorisaarnasta.

Jerusalem ja Betlehem

Jerusalemin ja Betlehemin kohteisiin pysähdyimme neljäksi päiväksi. Jykevältä Jaffa-portilta kiertelimme kapeita kujia. Pääkohteenamme oli kaikkien kansojen ekumeeninen, Pääsiäisen tapahtumien kunniaksi rakennettu pyhiinvaelluskohde, Pyhän Haudan Kirkko. Näimme uskomattomia taideteoksia ja aarteita oletettuine hautoineen - jokainen ryhmittymä halusi kertoa omaavansa tärkeät kohteet. Kiersimme mm. Jeesuksen hautakammion Golgatan mäellä ja Helenan kappelin sekä Armenialaisessa korttelissa Siionin vuorella, eli entisellä Temppelinvuorella, ”Kuoleman kirkon” (Church of Dormition), jossa kerrotaan olevan viimeisen illallisen salin sekä Daavidin haudan. Juutalaisen korttelin alueella on kuuluisa Itkumuuri, jolle veimme pyyntömme.

Jerusalemin vanhat vesijärjestelmät ja muurinosat sekä vanhan kaupungin vuosituhansien monikerroksinen rakentaminen ovat huomion arvoiset. Kristittyjen korttelilta Via Dolorosaa kulkien monien kohteiden joukosta nousi Pyhän Annan kunniaksi rakennettu kirkko. Monet vierailijat ja myös me lauloimme tässä hillityn linjakkaassa ja erityisen hienon akustiikan omaavassa kirkossa. Suurimman huomion monella tapaa saivat valkoinen patsas Annasta Maria-tyttärensä kanssa sekä Marian kappeli, joka on pyhitetty Marian syntymälle.

Kirkon vieressä ovat Bethesdan kylpylän valtavat kaivaukset. Gidron-laakson näkymien kautta ja Neitsyt Marian hautatemppelin eteläpuolitse siirryimme Öljymäelle Getsemanen puutarhaan ikivanhoine oliivipuineen. Alueen merkittäviä muita kirkkoja ovat Maria Magdalenalle pyhitetty venäläistyylinen ortodoksinen kultakupolinen kirkko ja Dominus Flevit -kirkko, jonka paikalla Jeesuksen kerrotaan katsoneen Jerusalemin tuhoa sekä Pater Noster luostarin, jossa Isä meidän -rukous on kirjoitettu 123 kielelle. Kaupungin symboliksi tulleeseen kultakupoliseen Kalliomoskeijaan matkailijoilla ei ollut pääsyä.

Siirtyminen palestiinalaisalueelle opastetulle matkalle Betlehemiin tapahtui turvatoimien kautta. Manger Square -aukiolta astuimme Seimen kirkkoon (Church of Nativity), Jeesuksen syntymän kunniaksi rakennettuun Pyhän maan vanhimpaan kirkkoon. Alhaalla syntymäkirkon luolassa on hopeinen tähti, jonka kohdalla Jeesuksen uskotaan syntyneen. Tähden historia itsessään on jo erikoinen: siitä on taisteltu moneen otteeseen!

Neitsyt Marialle on pyhitetty Church of Milk Grotto -kirkko, jossa Marian kerrotaan pysähtyneen antamaan rintamaitoa Jeesus-lapselle, ja läikkynyt maito värjäsi lattiakiven valkoiseksi. Myös Anna, Jeesuksen Isoäiti, syntyi Juudeassa lähellä Betlehemiä noin 600 eKr.

Ennen paluumatkaa rentouduimme ja sulattelimme vielä matkan antia Ein Bokekissa Kuolleen Meren rannalla. Täysikuu taas seuranamme!

(Artikkeli on lyhennelmä Sirkan tekstistä monine kuvineen)
Katso lisäkuvat

Pyhä Seksuaalisuus ja Perverssi maailmme



Kirjoitin viimeisimmän Sielunpeili -lehden (5/2017) palstalleni kolmisivuisen artikkelin aiheesta Pyhä Seksuaalisuus. Se perustuu hyvin paljon suomentamaani kirjaan Anna, Magdalenejen Ääni. Kirjoitin siitä lyhennelmiä eri lehtiä varten. Muun muassa Lapin Kansa julkaisi lyhyen version 7.8. Tässä on Facebook- versio.

Seksuaalisuus on aikamoinen tabu vielä nykyäänkin. Ja kuitenkin kyse on ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta asiasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan ilmeisesti Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella. Miksi siis seksuaalisuus on meille arka asia?

Meissä ihmisissä on jumalkipinä; olemme jumalolentoja, jotka olemme syntyneet tänne fyysiseen maailmaan ”koetellaksemme siipiämme”. Kehitys ei pysähdy, vaan etsii koko ajan uusia ulottuvuuksia, uusia maailmoita, joissa etsiä ja luoda uutta. Voi kysyä, miksi ihmiskunta on kieltänyt toisen puolen jumaluudestaan? Missä Äiti Jumala on ollut kaikki nämä vuosituhannet?

Kristikunta pitää Jeshuaa Jumalanpoikana, joka tuli ihmiseksi fyysilliseen maailmaan. Hänelle suotiin kärsijän rooli ihmisen hahmossa, mutta mitään ihmisen seksuaalisesta ilosta ja onnesta hänelle ei suotu. Pelkkä ajatuskin taitaa olla mahdoton monelle uskovalle. Voikin syystä kysyä, miten tällainen pelastaja voi lunastaa ihmisen? Ilman että hän olisi kokenut ihmisen täyttä tunneskaalaa iloineen ja suruineen. Olen usein ihmetellyt tätä kristinopin omituista logiikkaa. Jos on ollut tarkoitus, että ihmisen pelastaa jokin pyhä olento, niin mikä ettei. Mutta kirkko nimenomaan painottaa sitä, että Jeesus, paitsi että oli Jumalanpoika, tuli tavalliseksi ihmiseksi tavallisten ihmisten pariin.

Jeesuksen aikaan naisen asema oli yhtä surkea kuin se on nykyäänkin monessa maassa. Jeesukselle nainen ja mies ovat tasavertaisia. Ilman fyysisten Rakastettujensa tukea Jeesus tuskin olisi pystynyt tuomaan Kristustajuntaa fyysilliselle tasolle suuren missionsa mukaisesti, joka oli planetaarisen tietoisuuden nousudraama. Yhdessä mies ja nainen muodostavat pyhän liiton, jossa nais- ja miesjumaluus yhtyvät pyhällä tavalla. Tällainen liitto solmitaan taivaassa, mutta fyysillisellä tasolla se saa ilmennyksensä myös fyysisenä seksuaalisuutena, josta syntyy lapsia; näin myös Jeesuksella..

Rakastuessaan ihminen lähtee suurelle seikkailulle kohti jumaluutta. Ihminen etsii sielunsa kumppania, kadonnutta yhteyttä ja ykseyden kokemusta. Jokainen kerrankin tämän koettuaan tunnistaa sielunsa kaipauksen ja täyttymyksen. Se on ihmiselle suotu siunaus, ilo ja lohtu. Parisuhteita on monentasoisia, mutta syvin on sieluntasolla tapahtuva henkinen liitto, ja se ilmenee myös fyysisellä tasolla yhdyntänä. Tämä on luonnollista ja pyhää.

Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan, tai kenenkään naisen kanssa, oli suuri uhka kirkolle. Koska Maria Magdalena rikkoi monia juutalaisten lakeja, hänet piti poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset tuomitsivat ja nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti. Näin voimme lukea monista gnostilaisista evakeliumeista, kuten Pistis Sophiasta, Filippoksen, Tuomaksen ja Maria Magdalenan evankeliumeista. Hyvin pian, jo neljännellä vuosisadalla kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes paavi Gregorius l vuonna 591 julisti, että tosiuskovaisten tulee pitää häntä huorana. Tämä mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin peruttiin – vuonna 1969. Aikaa siihen meni! Arvonimen Apostolien Apostoli Maria Magdalena kyllä sai, ja juhlapäivän 22.7. katolisen kirkon kalenteriin.

Konstantinus Suuri oli ruvennut kirkon kanssa luomaan omanlaistansa Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä auttoi pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokous jo v. 325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen. Luotiin oppi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi pelastaa ihmispoloisen, joka koko elämänsä pantiin elämään synnin, syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti sen, että kirkon piti luoda yhä kummallisempia oppeja selviytyäkseen selityksissään.

Neljännellä vuosisadalla pyhä kirkkoisä Augustinus lanseerasi nerokkaan idean ja perisynnin, joka lähtee Atamista ja Eevasta; tämän mukaan vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen. Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa. Sana helvetti on hepreaksi Gehenna; nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin Jerusalemin ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen tuli. Konstantinopolin kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi jälleensyntymisen, joka Jeesukselle ja suurelle osalle hänen aikalaisiaan oli luonnollinen asia.

Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeshuan ja Maria Magdalenan avioliiton? Se kielsi näin myös Jeshuan, Jumalan ja ihmisenpojan seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta. Ja tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa saastaista. Ja mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa. Yksi raadollinen syy tähän oli myös se, että näin kirkko sai itselleen pappien omaisuuden, joka muuten olisi mennyt perillisisille. Tällaista ei Paavali ollut koskaan vaatinut papeiltaan. Mitä tästä mahdottomasta vaatimuksesta seurasi? Monien pappien, ja etenkin piispojen ja jopa itsensä paavin, epäsiveellistä elämää, joka tietenkin tapahtui salassa. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia asioita, mitä uskovainen, tai kukaan, voi elämässään tehdä. Tätä törkeyttä paljastuu koko ajan myös omalla ajallamme.

Nyt kun koulut taas alkavat, pienet lapsemmekin altistuvat perversseille, eli siis luonnottomille elintavoillemme. Mikä ennen tapahtui salassa, pimeissä poteroissa ja häpeän saattelemana, on nyt julkista ja jopa hyväksyttävää. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri


Anna, Jeesuksen Isoäiti

Annan jälkeläisiä on ympäri maapalloa. Annan tarkoitus oli luoda suora linja henkisiä ihmisiä tukemaan sitä työtä, mitä Jeesus tuli tekemään. Magdalene Order’in, Isiksen eli Suuren Äidin poikien ja tyttärien, korkeiden vihittyjen, vaikutus ulottuu tähän päivään saakka.

Annan jälkeläiset jakavat nyt osan siitä, mikä on ollut kätkettynä ja sallivat loppuosan levätä siemeninä tietoisuuden maaperällä, kunnes on valmiutta enempään. Magdalenejen työnä oleva tietoisuuden herättäminen ja Ykseyden tietoisuuden palauttaminen on ollut Maa-planeetalla kautta aikojen. Nimet voivat olla erilaisia, mutta henkisten linjojen lähde on sama.

Magdaleneillä on pitkä suullinen historia. Kaikkien olentojen kukoistaminen, onnellisuus, harmonia ja tasapaino ovat päämääriä. Yksi kirjan tärkeimmistä anneista on se, että se täydentää Raamatun ja historian tietoja.

Kirkko on todellakin aikanaan ikävästi vääristellyt ja salannut kansalta pyhiä kirjoituksia, ajaen siten omaa etuaan. Tämä Anna-kirja tuo joukkoon paljon yksityiskohtia ja selvennöksiä, etenkin ajalta ennen ja jälkeen Jeesuksen ylösnousemuksen. Kirja on täynnä niin yksityiskohtaisia kuvauksia menneen aikakauden kulttuurista ja tapahtumista, että minä kyllä uskon kirjan tekstin sisältämän tietouden aitouteen.

Valohedelmöitykset, moniavioinen elämäntapa, tantrisen seksin kuvaukset, Jeshuan eli Jeesuksen puoliso ja lapset - nämä asiat herättävät varmasti lukijoissaan vahvoja tunteita. Toiset tulevat kyseenalaistamaan kuvausten totuudellisuuden ja suhteiden yksityiskohtien kertomisen tarpeellisuuden. Toiset näkevät vain puhtauden, valon ja suuren rakkauden kaiken kerrotun taustalla. Olen aina tuntenut, että virallisten pyhien kirjojen sisällöstä on puuttunut jotain totuudesta. Sanoisin, että kirkon antama kuva Jeesuksesta kokee kirjan myötä suuren muutoksen.

Claire muistuttaa meitä testaamaan ja kyseenalaistamaan mielessämme ja sydämessämme sitä tietoa, jota luemme. Hän uskoo, että se tieto mikä on annettu, toimii riittävänä katalyyttina, palvellen jokaisen lukijansa persoonallista tarkoitusta täällä maailmassa. Catherine Ann’in viesti on, että monet meistä tätä kirjaa nyt lukevista, vaikkakaan emme ole tietoisia siitä, olemme myös osa Magdalene Order’ia, Sisar-Veljeskuntaa. Me olemme ne tulevat sukupolvet. Me olemme nuo siemenet, jotka nyt saavuttavat kypsyyden ja heräävät.

Lisää Annasta ja jälkeläisistä pääsee lukemaan kirjasta Anna, Magdalenejen Ääni.



Margie Marketta Mylläri

Kaiken takana on nainen 


- Pyhän Annan jäljillä -

Maria tiedetään ja tunnetaan, mutta kuka on Jeesuksen isoäiti Anna?
Ultra jututti Margieta, joka on ottanut Annasta selvää.

Teksti: Marko Kananen

                      Margie, viime vuoden lopulla kustansit suomentamasi Claire Heartsongin ja Catherine Ann Clemettin kirja Anna, The Voice of The Magdalenes (2010). Kuka on Anna?
- Anna on Jeesuksen ja Maria Magdalenan isoäiti, joka oli hyvin erikoinen ihminen. Hän eli lähes 700 -vuotiaaksi. Hän synnytti ja kasvatti monta sukupolvea, ja hänellä on jälkeläisiä ympäri maapallon. Hänen tarkoituksenaan oli luoda suora linja henkisiä ihmisiä tukemaan sitä työtä mitä Jeesus tulisi tekemään. Annasta voi hyvällä syyllä sanoa: "Kaiken takana on Nainen".

                      Miten löysit Annan?

- Olen vuosikymmeniä ollut kiinnostunut nimenomaan Maria Magdalenasta, mutta
Annasta en tiennyt mitään. Hänet on pidetty salassa; kirkko tosin teki hänestä pyhimyksen St. Anna, mutta siihen se sitten jäikin. Keskiaikaisissa tauluissa hän kyllä esiintyy, jos osaa tunnistaa.

Rauhanpappi Margie

- Olen kirjoittanut ja esitelmöinyt paljonkin Maria Magdalenasta, etenkin Beloved Communityn pappisseminaarin ja rauhanpapiksi vihkimisen jälkeen v. 2005. Tähän James Twymanin vetämään koulutukseen liittyi paljon kirjallisuutta, myös Maria Magdalenasta.

- Ultrapäivillä 1998 olen ensimmäistä kertaa esitelmöinyt aiheesta, ja v. 2005 Ultrassa oli artikkelini "Haastattelu Maria Magdalenan kanssa". Sielunpeili -lehdessä minulla oli kolumni "Maria Magdalena sydämessäni" vuosina 2009-2013. Toukokuussa 2013 olin James Twymanin porukan kanssa pyhiinvaelluksella Etelä-Ranskassa, joka on Magdalenejen Pyhää Maata monine kuuluisine paikkoineen. Eräs tällainen on korkealla kukkulalla seisova Rennes-le-Chateau. Sen kirjakaupassa oli kirjoja, joita vaelluksella oleva ystäväni Lisa-Marie suositteli. Näin tutustuin Anna -kirjoihin.

                      Anna -kirjoja on ilmestynyt kaksi, miten valitsit kumman kustannat?

- Halusin kääntää ensin uusimman kirjan, koska siinä Isoäiti Anna ja useat perheenjäsenet antavat uutta, ennen julkaisematonta tietoa; myös Jeesuksen perhe-elämästä. Kirja "Anna, Grandmother of Jesus" (2002) kertoo enemmän itse Annasta ja luo pohjaa tälle uudemmalle kirjalle. Molemmat ovat tärkeitä kirjoja.

 - Olin taas kerran haltioissani löydettyäni totuudenmukaista tietoa. Anna ei valehtele. Sen tajuaa jokainen, joka lukee näitä kirjoja. Hänen antamansa tieto menee täysin yksiin historian ja Raamatun faktojen kanssa; paitsi että siinä on kerrottu myös ne asiat, jotka kirkko raa'asti jätti kertomatta ja sitten sepitti omiansa.


Margien kuva ikkunastaan:
Aurinko on palannut!

Sisäisen palon voimalla

                      Millaista käännöstyö oli?

- Viime talvena käänsin tämän lähes 400 -sivuisen kirjan kahdessa kuukaudessa, ajattelematta kustantaako sitä kukaan. Sisäinen palo oli niin voimakas. Kerran aikaisemminkin on näin tapahtunut, kun suomensin James Twymanin kirjan "The Secret of the Beloved Community" - Opetuslapsen Salaisuus.

- Anna -kirjan suomennos ei ollut automaattikirjoitusta, vaan totista, melkein tauotonta työtä; kylläkin hyvin intuitiivista. Otin yhteyttä kirjailija Claireen, ja kahden kuukauden päästä sain vastauspostia. Sen jälkeen olimme tiiviissä yhteydessä, ja hän antoi täyden siunauksensa ja suostumuksensa työlleni.

                      Tällaiset kirjaprojektit ovat harvoin ihan yksinkertaisia.

- Kun joku työ on henkisesti tärkeää, ilmaantuu kapuloita rattaisiin jossain vaihessa. Minulla ne kapulat tulivat esille, kun tuli aika etsiä kustantaja. Sain vastaani käsittämätöntä raakuutta eräältä kustannustalolta. Onneksi minulla on vuosia ollut suorat yhteydet Valon Voimiin, ja nyt itse Annaan ja muihin Magdaleneihin. Magdalene tarkoittaa Annan  perheeseen kuuluvaa vihittyä, naista tai miestä. Magdalenejen siunaus ja suojelus ovat kantaneet ja kannustaneet minua koko ajan.

- Eräs ongelma tuli siitä, että kirjailija Claire erehdyksessä luuli minun kääntävän hänen ensimmäistä kirjaansa. Jossain vaiheessa olin alkanut käyttää sanaa ANNA -kirja, ja tämä aiheutti aikamoisen sotkun. En saanut 2. kirjaan tulevia sukutauluja sen takia. Ja sitten alkoi syksyllä kilpajuoksu lähestyvän joulun takia. Claire oli usein retriitissä, ja Catherine Ann reissasi pitämässä seminaareja. En saanut yhteyttä, ja odotin ja odotin. Kärsivällisyys on suuri hyve, opin tuntemaan.

                      Lopulta kaikki taisi kääntyä hyvin?

- Kyllä. Ihanan taittajani kanssa sitten teimme loppurutistuksen muutamassa viikossa. Claire antoi oman maalauksensa kirjan kanneksi, jossa Anna itse hymyilee kauniina.Ystäväni Kristiina oli valtava henkinen tuki. Pikkusiskoni Riitta sanoi joka vaihessa, kun seinä tuntui olevan pystyssä: "Asioilla on taipumus järjestyä". Näinhän se on. Kirja ilmestyi kuin ilmestyikin joulumarkkinoille uuden kustannusliikkeeni Santa Claus SanctaDivina kustantamana.

Margie
Rauhanpapitar

Marketta Mylläri

Tulppa inhimillisyydelle

Ihmispaljous rämpii sateisessa säässä mutavellissä. Äidit sylivauvoineen yrittävät suojella itseään ja pesuettaan.

Poliitikkomme hykertelevät hymyillen: Tulppa saatu rajoille. Voimme henkäistä helpottuneina.

Kuvittele hieman: Olet tällainen ihminen. Ainoa toivosi tässä fyysisessä maailmassa on päästä p o h j o i s e e n. Jossakin on maa, johon vielä mahtuu ihmisiä asumaan, jossa on inhimillisiä ihmisiä. Maa, jossa voi elää, missä voi hengittää. Maa, jossa sinulla on toivoa elää ihmisen tavoin.

Aikoinaan ennustettiin, että Valo tulee pohjolasta. Olisiko nyt se aika, jolloin olemme Euroopan ainoa toivo. Eläkäämme myös sen mukaisesti.

Rakkaudella
Marketta Mylläri

Lyskan aamunavauspuhe

Huomenta rakkaat lyskalaiset ja hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Onpa upea sattuma!

Minä olen Margie, viralliselta nimeltäni Marketta Mylläri, syntyperäinen rovaniemeläinen, Katajarannalta Myllärin maatalosta, joka säilyi kuin ihmeen kaupalla Lapin sodasta. Olen 10-lapsisen perheen 7. ja viisivuotiaasta asti lähistöllä asuvien kahden tätini kasvatti.

Opiskelin tässä Lyskassa ylioppilaaksi. Ekaluokkalaisena muutin tähän upouuteen kouluun Korkalovaaran puurakennuksesta. Lyskan jälkeen lähdin opiskelemaan Helsingin Kauppakorkeakouluun kirjeenvaihtajan 3-vuotiselle linjalle. Kesät olin ulkomailla, joko kielikursseilla tai AIESEC -harjoittelijana Saksassa ja opintojen jälkeen vuoden New Yorkissa. Opiskelun jälkeen toimin johdon sihteerinä ja ulkomaankirjeenvaihtajana, firmoissa kuten IBM, Kajaani Oy, Mainos-TV ja Sitra.

Mainos-TV:ssä elettiin niitä aikoja, jolloin uusi toimitalo valmistui Pasilaan, ja työ toimitusjohtajan sihteerinä oli tavallaan unelmapaikka. Päätin kuitenkin lähteä jatkamaan opintojani kauppatieteiden kandiksi. Sattuma auttoi. Menin ratikalla Kauppakorkeakoulun ohi avajaispäivänä, jolloin piha oli täynnä opiskelijoita. Astuin ovesta sisään ja näin seinällä lapun, jossa kansleri Klaus Waris haki sihteeriä. Ranskankielen taitoni ei ollut riittävä, mutta  kansleri Waris sanoi, että hän tarvitsee toimistohenkilön uuteen rahastoon. Kävi sitteni niin kivasti, että olin aamupäivät luennoilla ja iltapäivät Sitrassa.

Klaus Waris oli ollut Suomen pankin pääjohtajana ja tämä uusi rahasto oli luotu Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahastoksi. Se oli paljolti Klaus Wariksen luoma, jonka kehittämisestä hän oli hyvin innostunut. Hän jätti Suomen Pankin ja tuli kansleriksi Kauppakorkeakouluun, jota työtä hän hoiti osapäiväisenä ja iltapäivällä Sitraa. Aloitimme Sitran Teollistamisrahaston alivuokralaisina kahdessa huoneessa. Oli ihmeellistä nähdä, kuinka Suomen eturivin vaikuttaja suurella innolla loi uutta rahastoa. Aivan käytännön tasolla hän kalusti huoneita. Sain kokea, kuinka suuret sielut ovat vaatimattomia, nöyriä ja äärettömän huumorintajuisia.

Olin Sitrassa pari vuotta, kunnes päätin lähteä auskultoimaan opettajaksi. Olin ensin kauppaopettajana eri kouluissa etelässä, sitten Rovaniemen Kappaoppilaitoksessa. Menin naimisiin opettaja Jussi Kivelän kanssa. Olin silloin 33 ja mieheni 66. Tapasimme Helsingissä erään teosofisen esitelmän jälkeen kahvilassa, jossa satuimme istumaan vastakkain. Silmämme kohtasivat ja entisten elämien rakastavaiset löysivät yhtäkkiä toisensa. Ikäero ei merkinnyt mitään. Jussi oli leski ja hänellä oli ikäisiäni lapsia. Elimme superonnellisina 10 vuotta, Keravalla ja Rovaniemellä.

Olen aina kulkenut omia polkuja ja olen tuntenut itseni pioneeriksi.Yhtenä esimerkkinä tästä se, että lähdin vuoden vapaalle opettajantyöstäni ja reissasin maailman ympäri 1990 -luvun alussa. En ollut kuullut kenenkään opettajan tehneen niin. Jussi oli kuollut jo aikaisemmin, joten asuin yksin collie-koirani Ladyn kanssa tätieni pienen talon yhteyteen rakentamassani talossa Katajarannalla. Sain tämän idean sapattivapaasta ollessani pidennetyllä talvilomalla Etelä-Amerikassa. Kun sitten palasin reissusta taloani ja collie-koiraani Ladya oli huoltanut ihana ystäväpariskunta Lady tuskin tunsi minua, mutta sai hetken päästä hepulikohtauksen oivallettuaan kuka oli tullut kotiin.

Olin aikeissa palata entiseen työhöni Kauppaoppilaitokselle, mutta toisin kävi. Edellisenä yönä, kun piti mennä käymään koululla, näin erikoisen unen. Yleensä en näe unia tai en ainakaan niitä muista. Siinä unessa kuollut opettajatätini, Lyyli-täti, tuli valo-olentona luokseni ja vei minut hautaansa (4. hautausmaalla). Seisoin haudassa, kunnes valo yhtäkkiä sammui. Samalla hetkellä painoin kuitenkin haudassa olevaa hissin nappia ylöspäin. Istuin sängynlaidalla ja mietin mitä uni tarkoittaa.
Päädyin siihen, että lähdin heti koululle (oli viimeinen päivä kertoa, tulenko takaisin vai ei). Tapasin rehtorin istumassa koneella, moikkasin kiireesti ja kerroin, että hei vain, en tulekaan takaisin opettajaksi. Jätin rehtorin ihmettelemään ja koukkasin kanslian kautta jättämään eropaperin. Jälkeenpäin ajattelin, että olisin tehnyt työtä uudessa kauppaoppilaitoksen rakennuksessa kahden hautausmaan välissä olisinko ehkä kuollut pystyyn...   sitäköhän uneni tarkoitti mene ja tiedä.

Tiesin kyllä sydämessäni, miksi en palannut entiseen työhöni. Olin ollut kuin vapaa lintu maailmalla, enkä halunnut häkkiin. Tämän jälkeen en mennyt vakituiseen työsuhteeseen.

Niinpä sitten laitoin ihanan taloni vuokralle, otin Ladyn mukaani ja lähdimme yhdessä Tampereelle. Siellä sisareni pieni yksiö, lasten opiskelukämppä, vapautui juuri silloin Itsenäisyydenkadulla. Menin saksan suggestopediselle kurssille. Se kurssi vei mennessään! Opin miten ihmisen pitää oppia ja opettaa. Suggessa on paljon materiaalia ja rekvisiittaa ja käytetään klassista musiikkia viemään uusi aines aivoihin. Elin erittäin luovaa aikaa. Pienen yksiön lattia oli täynnä papereita, kun laadin materiaalia. Lady tepasteli kaiken päällä onnellisena siitä, että olimme taas yhdessä.
Opetin useamman vuoden suggella englantia Tampereen ympäristön kansalaisopistoissa. Sitten siirryin opettamaan suggella itsetuntemusta. Olinhan koko ikäni opiskellut myös tätä.

Tampereella löysin kirjoittamisen heti kun sain eka tietokoneeni. Paikallisessa lehdessä minulla oli kolumni Auringonkukkia 7 vuotta. Julkaisin myös viisi kirjaa samalla kertaa. Mieheni ja minun rakkauskirjeet Keinuvuopaja trilogia ja kaksi kolumnikirjaa sekä kirjan Nainen joka ei antanut leikata rintaansa. Palattuani Rovaniemelle noin 8 vuotta sitten julkaisin viime kesänä kirjan Mie oon rovaniemeläinen, jossa on Roissa julkaistuja lehtijuttujani. Yhden pienen jutun nimi on Vivat Lyska kertoen Lyskan 100-vuotisjuhlista v. 2008, jossa Esa Tikkala ja lyskalaiset esittivät Oodin Ounasvaaalle. Se meni luihin ja ytimiin. Ei hätää, ajattelin, nuoret kyllä pelastavat Oukun ja Roin luonnon!

Tampereella asuessani olin opiskellut kansainväliseksi rauhanpapiksi, Peace Minister, Beloved Communityssa, joka on kansainvälinen rauhanorganisaatio. Pappisvihkimykseni sain Italian Assisissa v. 2005. Tunnen olevani energiapappi -  ei seurakuntaa eikä käännytystyötä. Pidän rauhanpalveluksia kotialttarillani lähes päivittäin; samoin siunaan ja vihin ihmisiä.

Nyt olemme ystävien kanssa aloittaneet rauhanrukouspalvelun joka kuukausi, uudenkuun päivän iltana klo 19. Kuka tahansa yksin tai porukassa voi rukoilla suurten uskontojen 12 rauhanrukousta tai oman rahanrukouksensa. Pääasia on se, että virittäytyy rukoilemaan samaan aikaan muiden kanssa. Seuraavat rukouspäivät ovat: la 18.4. ma 18.5. ja ti 16.6. Sivuiltani löydät rukoukset.

Olen monia vuosia tutkinut naisjumaluutta. Loihan Jumala ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Missä se nainen on luurannut kaikki nämä 2000 vuotta, sopii vain kysyä! Nainen on ollut lakaistuna maton alle. Ja näin myös naisjumaluus. Kutsunkin itseäni rauhanpapittareksi erotukseksi vanhakantaisista miespapeista ja patriarkaalisista, mennen ajan ajatusmalleista.

Parhaillaan suomennan Claire Heartsongin kirjaa Anna, the Voice of the Magdalenes. Siinä Jeesuksen Isoäiti Anna laittaa historiankirjat uusiksi kertomalla mitä todella tapahtui pari tuhatta vuotta sitten ja sen jälkeen. 400 sivusta olen nyt muutamassa viikossa kääntänyt satakunta sivua.

Lopuksi vielä: Muista olla itsenäinen ja omia aivoja käyttävä. Monet kiertävät koko elämänsä muiden kanssa kehää. Mutta sinä voit tehdä oman polun. Se kannattaa. Usko pois. Elämä on suuri seikkailu ja suuri ihme. Punainen lanka siinä on henkinen kasvu.

Marketta Mylläri
Rauhanpapitar

Löydä oma polkusi

Olen aina kulkenut omia polkuja ja olen tuntenut itseni pioneeriksi.

Yhtenä esimerkkinä tästä on se, että opettajana ollessani lähdin vuoden vapaalle työstäni ja reissasin maailman ympäri 1990 -luvun alussa. En ollut kuullut kenenkään opettajan tehneen niin. Mieheni oli kuollut jo aikaisemmin, joten asuin yksin collie-koirani Ladyn kanssa tätieni pienen talon yhteyteen rakentamassani talossa Rovaniemen Katajarannalla.

Sain idean tällaisesta sapattivapaasta ollessani pidennetyllä talvilomalla Etelä-Amerikassa. Reissuni ajan taloani ja collie-koiraani Ladya oli huoltanut ihana ystäväpariskunta. Kun palasin, Lady tuskin tunsi minua, mutta sai hetken päästä hepulikohtauksen oivallettuaan kuka oli tullut kotiin.

Olin aikeissa palata entiseen työhöni Kauppaoppilaitokselle, mutta toisin kävi. Edellisenä yönä, kun piti mennä käymään koululla, näin erikoisen unen. Yleensä en näe unia tai en ainakaan niitä muista. Siinä unessa kuollut opettajatätini Lyyli tuli valo-olentona luokseni ja vei minut hautaansa 4. hautausmaalle. Seisoin haudassa, kunnes valo yhtäkkiä sammui. Samalla hetkellä painoin kuitenkin haudassa olevaa hissin nappia ylöspäin. Istuin sängynlaidalla ja mietin mitä uni tarkoittaa.

Päädyin siihen, että lähdin heti koululle, sillä oli viimeinen päivä kertoa, tulenko takaisin vai en. Tapasin rehtorin istumassa koneella, moikkasin kiireesti ja kerroin, että hei vain, en tulekaan takaisin opettajaksi. Jätin rehtorin ihmettelemään ja koukkasin kanslian kautta jättämään eropaperin. Jälkeenpäin ajattelin, että olisin tehnyt työtä uudessa kauppaoppilaitoksen rakennuksessa kahden hautausmaan välissä – olisinko ehkä kuollut pystyyn. Sitäköhän uneni tarkoitti? Mene ja tiedä.

Tiesin kyllä sydämessäni, miksi en palannut entiseen työhöni.

Olin ollut kuin vapaa lintu maailmalla, enkä halunnut häkkiin. Tämän jälkeen en mennyt vakituiseen työsuhteeseen. Laitoin ihanan taloni vuokralle, otin Ladyn mukaani ja lähdimme yhdessä Tampereelle. Menin saksan suggestopediselle kurssille ja se kurssi vei mennessään!

Opin miten ihmisen pitää oppia ja opettaa. Suggessa on paljon materiaalia ja rekvisiittaa ja käytetään klassista musiikkia viemään uusi aines aivoihin. Elin erittäin luovaa aikaa. Pienen yksiön lattia oli täynnä papereita, kun laadin materiaalia. Lady tepasteli kaiken päällä onnellisena siitä, että olimme taas yhdessä. Opetin useamman vuoden suggella englantia ja sitten siirryin opettamaan itsetuntemusta. Olinhan koko ikäni opiskellut myös tätä.

Yhden ohjeen haluan antaa: Muista olla itsenäinen ja omia aivoja käyttävä. Monet kiertävät koko elämänsä muiden kanssa kehää. Mutta sinä voit tehdä oman polun. Se kannattaa. Usko pois. Elämä on suuri seikkailu ja suuri ihme. Punainen lanka siinä on henkinen kasvu.

Marketta Mylläri
Rauhanpapitar

Jeshuan ja Maria Magdalenan isoäiti Anna

Claire Heartsong julkaisi v. 2002 kirjan ”Anna Grandmother of Jesus”, joka kertoo Jeshuan Isoäidin Annan elämästä satoja vuosia ennen Jeshuan syntymää. Kirjailija aivan ilmeisesti kuuluu Annan ”klaaniin” ja pystyy ottamaan tekstiä suoraan häneltä Hänen toinen kirjansa ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, julkaistu v. 2010, kertoo Annan ja hänen 19 perheenjäsenensä omia kertomuksia tiettynä hetkenä heidän elämässään. Tässä kirjassa avustaja Catherine Ann Clemett tekee kysymykset ja Claire Heartsong saa vastaukset. Vasta tässä toisessa kirjassa saatiin antaa julki yksityiskohtaisia tietoja Jeshuan perhe-elämästä, koska aikaisemmin haluttiin välttää väärinkäsityksiä.

Olen ihastuneena ja innoissani lukenut näitä kirjoja. Minua kiehtoo eniten se, että kaikki nämä perheenjäsenet ovat täysin inhimillisiä, niin Jeshua kuin Maria Magdalenakin. Tämä tukee omaa käsitystäni. Olen aina tuntenut suurta läheisyyttä heihin ihmisinä. Henkisyys on itsestään selvää, mutta se että tuntee heidät fyysisinä olentoina, on muuta kuin kuvien palvonta ja kirkon omituinen suhtautuminen näihin ihmisiin.

Olen kääntänyt molemmista kirjoista joitakin lukuja ja kerron tässä hiukan näistä kirjoista.

”Kaiken takana on Nainen”. Näin voisi lyhkäisesti sanoa Annasta, joka oli Jeshuan äidin ja Maria Magdalenan isän äiti. Hän eli uskomattoman kauan, lähes 700 vuotta, v. 612 BC – 82 AD. Hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä Jeshualle; synnyttää paljon lapsia, kasvattaa näistä sitä joukkoa, joka aikanaan tukee Jeshuaa. Anna ja useimmat hänen jälkeläisensä olivat adepteja, korkeita vihittyjä. Anna itse kävi läpi kaikki mahdolliset vihkimykset. Hän tiesi muun muassa miten kuolema voitetaan fyysisessä kehossa; miten uudistetaan solut, niin että fyysinen elämä saattaa jatkua; ja miten lapset saavat alkunsa valohedelmöityksellä, (joka voi tapahtua joko fyysisesti tai ei-fyysisesti). Hän opetti useita vihkimyksiä lapsilleen ja jälkeläisilleen, ja tietenkin myös Jeshualle. Isoäiti Anna oli Jeshuan tukena syntymästä alkaen koko tämän elämän ajan. Jeshua antoi hänelle lempinimen Isoäiti Nana.

Hyvin tärkeä henkilö kirjoissa on Josef Arimatialainen, Annan vanhin poika, joka eli vuosina 57 BC-62 AD. Hän oli Maria Magdalenan isä ja Jeshuan eno. Hän oli hyvin varakas ja juutalaisten neuvoston Sanhedrin jäsen. Nimi Arimatialainen viittaa Josefin rikkaaseen appeen, joka adoptoi hänet. Rikkauksillaan ja vaikutusvallallaan  Josef pystyi rahoittamaan Isoäiti Annan perheenjäsenten matkat - myös Jeshuan - niin Egyptiin, Kreikkaan, Ranskaan, Englantiin, Intiaan kuin Himalajalle. Hänellä oli suuri laivasto. Hän kuljetti Englannista tinaa ja muita metalleja Rooman keisarille, ollen Rooman kaivosministeri ja saaden näin erikoisoikeuksia. Laivoissaan hän pystyi kuljettamaan turvallisesti perheenjäseniään perustamaan uusia essealaissiirtokuntia ja viemään näille tarvikkeita.

Isoäiti Annan lempiyhteisö oli Välimeren rannalla oleva Carmelin luostari, joka Quamranin yhteisön ohella oli merkittävin essealaisluostari Palestiinassa. Ranskaan perhe perusti essealaisyhteisön Bugarachin vuoren juurelle, sekä useita yhteisöjä Annan lempipaikkaan Avaloniin (nyk. Glastonbury) ja useisiin muihin paikkoihin nykyisessä Englannissa. Näitä essealaisyhteisöjä perustettiin jo paljon ennen Jeshuan syntymää. Josef Arimatialainen oli se, joka henkilökohtaisesti vei Jeshuan perheen laivallaan turvaan Egyptistä Ranskaan.

”Camino Maria Magdalena” pyhiinvaelluksella James Twymanin porukan mukana keväällä 2013 kävellessämme Rennes-les-Bainsin alangolta kuuluisalle Rennes-les-Chateaun vuorelle ohitimme Bugarachin vuoren, mutta silloin en vielä tiennyt tämän vuoren tärkeydestä. Vasta luettuani näitä Anna-kirjoja, joita ostin Rennes-les Chateaun myymälästä, ymmärsin mitä polkuja olin kulkenut tällä pyhiinvaelluksella. Olin ollut kaikkien Magdalenejen pyhällä maalla. Magdalene tarkoittaa kaikkia Annan perheeseen kuuluvia vihittyjä, sekä nais- että miespuolisia.

Jeshualla oli useita lapsia. Maria Magdalenan ja Jeshuan lapset ovat: Sarah, s. 30 AD, Lizbett s. 33 AD ja Michel s. 56 AD. Lapset syntyivät valohedelmöityksellä, niin kuin yleensäkin Annan jälkeläiset.

Jeshuan tarkoituksena ei koskaan ollut saada aikaan dynastista sukuperää hallitsemaan ihmisen poikia ja tyttäriä. Kaikki isoäiti Annan jälkeläiset jo ennen Jeshuan syntymää olivat tärkeissä tehtävissä perustamassa essealaisia siirtokuntia kautta silloisen maailman. He kaikki valmistivat tietä Jeshualle. He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja läpikävivät tarpeelliset vihkimykset, ensin Carmelin luostarissa, sitten Pyramideissa, Avalonissa, sekä Intian ja Himalajan temppeleissä.

Kun Jeshua aloitti työnsä, hänen kaikki läheisensä olivat hänen tukenaan eri tehtävissä. Jotta Maria Anna pystyi synnyttämnään Jeshuan, hän syntyi useita kertoja  Annalle eri aikoina. Anna kävi myös läpi lukemattomia vihkimyksiä juuri tätä tarkoitusta varten. Näin Maria Annan keho pystyi aikanaan vastaanottamaan Jeshuan valtavat energiat. Jeshuan isä Josef oli erittäin korkea adepti, joka johdatti nuoren Jeshuan Himalajalle saamaan korkeita vihkimyksiä. Josef myös ylösnousi Himalajalla olevassa luolassa Jeshuan ja useiden korkeiden mestarien läsnäollessa. Myöhemmin Josef inkarnoitui muun muassa Euroopassakin hyvin tunnettuna St. Germainina.

On kiehtovaa lukea näitä Anna-kirjoja. Vihdoinkin on saatavilla totuudellista tietoa Jeshuasta ja hänen isosta perheestään. Ymmärtää myös sen, miksi katolinen kirkko on vainonnut kiihkomielisesti Magdaleneja, jotka kautta vuosisatojen uudelleen inkarnoituneina ovat varjelleet ja ylläpitäneet Jeshuan esoteerisia opetuksia. Äiti Jumala, joka Jeshualle oli yhtä tärkeä kuin Isä Jumala, on tänä aikana vihdoin pääsemässä kirkon kahleista.

Camino Maria Magdalena -vaelluksella koin paitsi suurta iloa, myös tuskaa menneisyyden koettelemuksista. Kiipesimme Montsegur-vuorelle, viimeiselle kataarien linnoitukslle, jonka paavi yhdessä Ranskan kuninkaan kanssa tuhosi vuonna  1244. Kaikki siellä olleet kataarit poltettiin alla olevalla niityllä. Meillä oli anteeksiantamisen puhdistusrituaali; jokainen laski kedolla ruusun poltettujen kataarien muistolle. Kataarit olivat niitä, säilyttivät esoteerista traditiota loppuun asti. Mikään ei kuitenkaan ole estänyt jeshuan esoteerisen rakkauden opin leviämistä. Valo on aina pimeyttä voimallisempi.

Minulle henkilökohtaisesti on täysin selvää, että Anna-kirjojen antama tieto on totuudellista. Siitä lähtien kun luin Margaret Starbirdin kirjan The Woman with the Alabaster Jar, muistini avautui. Samalla lailla koin lukiessani ensimmäisen teosofisen kirjan. En ole koskaan etsinyt mitään, olen aina tullut johdatetuksi tiedon ääreen.

Rakkain tehtäväni on palvella ja tuoda esille Äiti Jumalaa tasapainottavana voimana Isä Jumalalle. Sydämeni soi kiitosta Isoäiti Annalle näistä ihanista kirjoista, jotka auttavat meitä työssämme ilmentää Kristusta sydämissämme.

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar

Välikäsiä ei tarvita

Poliitikot eivät enää nykyajassa ole se väylä, jota kansalaiset tarvitsevat. Heistä on tullut pelkureita, joilta puuttuu tieto ja rohkeus. Kunnioitan Kaarlo Alaojaa, joka ainoana kokoomuslaisista valtuuston jäsenistä puolsi Ounasvaaran suojelemista. Vaatii valtavaa siviilirohkeutta äänestää eri lailla kuin oma porukka.

Maailma ei tarvitse mielipiteitä. Ne tulevat ja menevät niin kuin valtaa kulloinkin pitävät poliitikotkin, jotka kuvittelevat olevansa kaikkitietävä kaitselmus. Maailma tarvitsee sellaisia ihmisiä, joilla on selkeä vakaumus elämässään, jotka eivät heilu sinne tänne muiden mielipiteiden mukaan.

Heillä on kunnioitu selämää kohtaan. Heille kaikki on Luojan luomaa ja elävää. Ei vain ihmiset ja eläimet, vaan puut, metsät, kalliot ja vedet. Ei niitä kukaan ihminen omista. Ihminen on vain väliaikainen huoltaja lyhyen elämänsä aikana.

Jos haluaa, että omassa elämässä, liiketoiminnassa tai missä tahansa työssään on siunaus pitkällä tähtäimellä, on kuunneltava sisimmässään olevaa syvintä tietoa, joka kertoo, miten toimia. Me ihmiset olemme nykyisin niin valistuneita, että voimme hoitaa asiamme kansalaisvaikuttamisen kautta. Vaikutamme itse ilman välikäsiä.

Marketta Mylläri
Rauhanpapitar

Kuka sie oot

Rovaniemi-viikon teemana vuonna 2008 oli Kuka sie oot? Olin edellisenä vuonna palannut Tampereelta takaisin kotikaupunkiini ja kysymys iski tajuntaani voimallisesti. Kirjoitin paikalliseen lehteen heti vastauksen: Mie oon rovaniemeläinen.

Annoin tarkan selostuksen: Mie oon Maila Maire Marketta Mylläri, rovaniemeläinen kaikilta juuriltani, niin kauaksi kuin katseeni yltää. Synnyin 7. lapsena 10-lapsiseen maanviljelijäperheeseen Katajarannalla olevaan Myllärin maataloon. Samalla paikalla on seissyt samanniminen maatalo niin kauan kuin on asiakirjoja ruvettu Rovaniemellä kirjoittamaan.

Olen todella ylpeä juuristani, nöyrästi ja kiitollisena. Tunnen ikään kuin kaikki esivanhempani eläisivät minussa, etenkin naiset. Naiset ovat aina olleet hyvin voimakkaita maataloissa. Kun miehet olivat pellolla, kalassa, poronhoidossa, metsätöissä, tai sitten sodassa, oli naisten osuus ratkaisevan tärkeä. Kyllä siinä nainen sai venyä äärirajoille. Sitten tuosta vain pyöräytti kymmenisen lasta ja jatkoi työn touhua keskeytyksettä.

Nykyään ihmiset etsivät juuriaan hyvin paljon. Ihmisessä on sisäinen kaipuu, joka saa juuriltaan kiskotut, pakolaiset, adoptoidut tai muuten perheestään erille joutuneet jossain elämänsä vaiheessa löytöretkelle etsimään omaa kadonnutta identiteettiään. Voi myös kodistaan lähtijälle käydä niin, että löytääkseen juurensa on lähdettävä ensin pois ja palattava monta kertaa, lähteäkseen taas. Kunnes sitten palaa jäädäkseen. Veri vetää kotiin ja sille ei voi mitään. Näin on hyvä, ja olen tämän itsekin kokenut.

Toinen puoli kysymykseen Kuka sie oot? on tämä: Mie oon henkiolento, joka olen syntynyt tähän fyysiseen maailmaan oppiakseni ja kehittyäkseni ihmisenä. Tämä elämän koulu on usein kovaa ja ankaraakin, mutta sen minkä oppii, sen hedelmiä sitten myöhemmissä elämissä saa nauttia. Miten esimerkiksi jokin suuri taiteilija yhden elämän aikana kaiken oppisi; hän on lukemattomissa elämissä tehnyt työtä päämääränsä saavuttamiseksi. Meillä ihmisillä on oma tahto siihen, miten nopeasti haluamme edetä. Lähimmät ihmiset ovat meille arvokkaimpia opettajia, ja he ovat usein niitä ankarimpia. Viha ja rakkaus sitovat ihmisiä, kunnes opetus on saatu.  Ihminen on Luojansa kanssaluoja ja antautuu ilolla hänen instrumentikseen, välineekseen, työrukkaseksi; ymmärtää, että asiat ilmenevät aina omalla, jumalaisella ajoituksella.

Rauhanpappina uskon, että ulkoinen rauha tulee vain sisäisen rauhan kautta. Vain yksilöiden kautta tulee rauha maailmaan. Niinpä mielenrauhansa säilyttäminen on erittäin tärkeää jokaiselle. Rukous on äärettömän voimakas keino asioiden vaikuttamiseen, paras keino. Kuten tiedämme, kaikki on energiaa, samoin ajatuksemme. Olkaamme siis rauhallisia.

Marketta Mylläri
rauhanpapitar

Kuurapään ja unien näkijän lumoissa

Reissasin vartavasten Inariin näkemään Nils Aslak Valkeapään näytelmän ”Kuurapää ja unien näkijä”. Halusin nähdä sen aidossa saamelaisympäristössä upeassa Saamelaiskulttuurikeskus Sajosissa. Olin syvästi vaikuttunut. Näytelmässä on mukana kaikki elementit, musiikki, joikaaminen, tekstit sekä näyttelijöiden syvä läsnäolo, joka henkii lavalta koko ajan.

Sain kipinän saamelaisuuteen viime Marianpäivillä Hetassa. Silloin näin Tunturi-Lapin Luontokeskus Skierrissä kaksi filmiä, joissa Nils-Aslak Valkeapää eli Áilu itse esiintyy. Hänen aitoutensa, vilpittömyytensä ja herkkyytensä iski kertaheitolla tajuntaani. Hän on sitä mitä on - Suuri Sielu.

Näytelmä on saanut inspiraatiota perinteisestä saamelaisesta joikauksesta ja japanilaisesta Noh - teatterista. Esitys kertoo nuoresta poronhoitajasta, joka seuraa laumaansa. Hän pystyttää leirin ja asettuu levolla. Unessa hän näkee vanhan miehen, jolla on kuuranväriset hiukset. Vanhus kehottaa nuorta miestä vapauttamaan aistinsa ja keräämään voimia ja tietoa luonnosta. Sitten vanhus katoaa.



Nuori poronhoitaja herää ja ymmärtää, että Kuurapäällä oli tärkeää sanottavaa. Hän pyytää vanhusta palaamaan. Vanhus tulee takaisin ja saa runouden ja laulujen avulla nuorukaisen ajattelemaan uudella tavalla. Nyt nuori mies näkee, kuinka tärkeää ihmisen on jatkaa eloa sopusoinnussa luonnon kanssa, ympäristöä ja kanssaihmisiä kunnioittaen. Vain niin maapallo voi hyvin ja elämä jatkuu. Ihminen ei saa koskaan unohtaa, että hän on vain pieni osa luontoa, elämää ja maailmankaikkeutta. Kun nuorukainen nukahtaa, Kuurapää laittaa shamaaninkepin hänen vietelleen ja lentää tiehensä. Herätessään poronhoitaja huomaa kepin ja tietää, ettei Kuurapää ollut vain unta. Nuorukainen on täynnä uutta voimaa ja viisautta, jotka Kuurapää toi hänelle.

Näytelmässä käsien hienostuneet liikkeet ja kaikki eleet kertovat herkästä ilmentämisestä. Áilun teokset eivät kulje mielen, vaan sielun tasolla. Se joka kiinnittää huomionsa teksteihin, jotka soljuvat kankaalla, kokee näytelmän mielen tasolla. Se joka antaa joikujen ja sävelten mennä suoraan sieluun, kokee suurta henkisyyttä. Se ilmenee ihmisessä liikutuksena, niin kuin ystävättäreni Maaritar ja tsekkiläinen Zuzana kertoivat. Tunsimme kaikki Áilun läsnäolon. Hän on varmasti iloinen, että hänen rakas Saamenmaansa on saanut tällaisen upean Saamelaiskulttuurikeskuksen, minkä se todella ansaitsee.

Kun palasimme Sajoksesta näytelmän jälkeen, ihmettelimme missä olimme. Valtavan upea Sajos rakennus ihmeellisine muotoineen on kuin jostain suuresta metropolista. Ja sitten ympärillä hiljaisuus 'ei-mikään'. Kiitos Nils Aslak Valkeapää, kiitos saaamelaisten kansallisteatteri Beaivvás!

Marketta Mylläri
Rauhanpapitar

Hetan Marianpäivillä

Saamelaisilla on ollut tapana kokoontua Enontekiöllä jo satoja vuosia Hetan kirkolle Marianpäivän juhlille. Ensimmäinen kirkko pystytettiin 1600-luvulla Rounalaan. Nykyinen kirkko sijaitsee Hetassa. Se on rakennettu sodassa palaneen kirkon tilalle vuonna 1951. Kirkko on minun lempikirkkoni ja pidän sen alttarifreskoa eräänä Suomen kauneimmnista freskoista. Siinä Jeesus on freskon yläosassa kädet siunaavassa asennossa. Freskossa ei ole pelastettuja ja syntisiä erikseen, ainoastaan Jeesus ja Rakkaus. Alhaalla vasemmalla on yksi poro ja poronsarvien muotoinen iso pensas. Taulun keskellä pororaito etenee kohti etäällä siintäviä kauniita tuntureita; oikeassa laidassa seisoo kaksi saamelaista.


Ajelen usein ruska-aikaan Hetan maisemiin. Yövyn aina tunnelmallisessa Hetan Majatalossa, sen vanhassa puurakennuksessa, joka on täynnä muistoja sukupolvien vaeltajista ja hiihtäjistä. Äiti  Tuula huolehtii ruoasta ja nuori, viehättävä Tiina rouva jatkaa vanhempiensa työtä 4. sukupolven yrittäjänä.

Olen aina tietänyt, että Nils-Aslak Valkeapää oli suuri taiteilija monessa suhteessa. Mutta vasta nähtyäni Tunturi-Lapin luontokeskus Skierrissä kaksi Aillohas-filmiä, jotka kertovat hänestä, tajuan, kuinka Suuri Sielu hän on ollut. Hänessä kiteytyy koko Saamen kansan identiteetti. Hän osoitti, kuinka suurenmoinen ja henkisesti korkeatasoinen on tämä kulttuuri, jonka kristinusko teloi lähes hengettömäksi.

Anteeksianto on se voima, josta kumpuaa aito kulttuuri. Ja Nils-Aslak osasi antaa anteeksi. Tämän hetken nuoret ovat löytäneet aivan selvästi omat juurensa. Skierrissä avattiin näyttely, jossa äiti ja tytär, Maria-Liisa ja Nea-Maria Valkeapää, Nils-Aslakin sukulaisia, esittävät räiskyvän upeita taulujaan.


Keskellä taiteilijat: Nea-Maria ja Maria-Liisa Valkeapää (äiti ja tytär), oikealla MM

Kirkossa oli lauantaina Hengellisen musiikin konsertti, joka oli pukujen väriloistossa ja musiikin suhteen uskomaton elämys. Saamelaisten pukujen väriloisto on jo sinänsä silmiä hivelevä.
Sunnuntaina kirkon jumalanpalveluksessa oli seesteisen harras tunnelma. Nautin taas pukujen väriloistosta. Papillakin oli poronnahkaiset tossut jalassaan, mikä sopi erittäin hyvin. Saamenkieli soi korvaan kuin musiikki. Tunsin itseni lähes saamelaiseksi. Ehdin pistäytyä myös porokilpailuissa ja markkinoilla. Keskustelin paljon majatalon aamiaisella. Ympärilläni kuului ranskan kieltä, ja kilpailuja seuraamassa oli monikulttuurista porukkaa


On hieno asia, että nykynuoret arvostavat omia juuriaan ja kulttuuriaan. Se on valtava voimavara, ei ainoastaan saamelaisille itselleen, vaan meille kaikille. Meidän kaikkien on syytä palata omille juurillemme, lähemmäs luontoa, inhimillisyyttä ja toisista välittämistä. Elämään Rakkaudessa. Kiitän sydämestäni Marianpäivän juhlista.

Marketta Mylläri
Rauhanpapitar

Pappien selibaatti ja pedofilia

Seksuaalisuus on aikamoinen tabu, ja kuitenkin kyse on ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta asiasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan ilmeisesti Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella.

Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan kanssa oli suuri uhka kirkolle. Hänet piti poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset tuomitsivat ja nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti.  Hyvin pian, jo neljännellä vuosisadalla kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes paavi Gregorius l vuonna 591 julisti, että tosiuskovaisten tulee pitää Maria Magdalenaa huorana. Tämä mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin peruttiin – vuonna 1969. Aikaa siihen meni, ja monikohan edes tietää tästä!

Konstantinus Suuri rupesi kirkon kanssa luomaan omanlaistansa Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä auttoi pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokous v. 325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen. Luotiin oppi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi pelastaa ihmispoloisen, joka koko elämänsä pantiin elämään synnin, syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti sen, että kirkon piti luoda yhä kummallisempia oppeja selityksissään.

Neljännellä vuosisadalla kirkkoisä Augustinus sai nerokkaan idean. Hän loi perisynnin, joka lähtee Aatamista ja Eevasta; tämän mukaan vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen. Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa. Sana helvetti on hepreaksi Gehenna. Nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin Jerusalemin ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen tuli. Konstantinopolin kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi jälleensyntymisen, joka Jeesukselle ja useille hänen aikalaisilleen oli luonnollinen asia.

Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeesuksen ja Maria Magdalenan avioliiton? Se kielsi näin myös Jeesuksen, Jumalan ja ihmisenpojan seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta. Ja tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa saastaista. Ja mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa. Tällaista ei Paavali ollut koskaan vaatinut. Papit saivat avioitua. Hän myös arvosti naispappejaan. Mitä tästä kirkon mahdottomasta vaatimuksesta elää  selibaatissa seurasi? Monien pappien, piispojen ja jopa paavien epäsiveellistä elämää. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia asioita, mitä uskovainen voi elämässään tehdä.

Tässä kaikessa ei ollut sijaa feminiiniselle jumaluudelle. Valta oli maskuliinista; naisjumaluus meni maan alle. Raskaana oleva Maria Magdalena pakeni Egyptiin ja sieltä eteläiseen Ranskaan. Siellä hän julisti ja opetti, että jumaluus on feminiinisen ja maskuliinisen Kristuksen tasapaino ihmisessä.
Jumaluus on löydettävissä ihmisen sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.

Marketta Mylläri
rauhanpapitar

Mainio Marjetanjuhla

Kaunis kiitos Marjetanjuhlasta kaikille osallistujille, niin yläkerran sallimalle hienolle säälle, kuin Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:lle lukemattomine puuhanaisineen ja -miehineen. Vain talkoovoimin tällainen on mahdollista. Vielä on kotiseuturakkautta ja palavaa intoa antaa oma osuutensa yhteiselle asialle.

Pöykkölän sijainti Kemijoen rantatörmällä on henkeäsalpaavan kaunis. Siinä on yhdessä paikassa kaikki se mikä tekee Rovaniemestä niin ainutlaatuisen paikkakunnan. Kahden suuren virran yhtyessä hiukan ylempänä, veden virratessa vuolaana ennen suurta kaarrosta Korvanniemen ympäri sekä läheinen Pöyliövaara.


Pöykkölä on ollut minulle aina rakas paikka. Onhan se isänäitini kotitalo. Minun on aina pakko käväistä salissa tervehtimässä ämmiä. Siellä on seinällä kaksi kuvaa, kaksi perhettä, kummankin päätalon perheet. Valkoinen talo säilyi sodassa, punainen siirrettiin kauppalan virastotaloksi ja sitten paloi sodassa. Isännät olivat veljeksiä, Mikko ja Matti Pöykkö ja emännät sisaruksia, Anna Stina ja Brita Greta Alaruokasen talosta. Kaisa Eveliinalla eli Liinu ämmilläni on kuvassa hieman tuima ilme, letit suorassa hän katsoo suoraan katsojaan. Hän eli elämänsä Myllärin talon emäntänä hieman jokea ylöspäin Katajarannalla. Tämäkin talo säilyi sodassa kuin ihmeen kaupalla ja on edelleen suvun asuttama, sillä Arvi veljeni on Tuula vaimonsa kanssa vaalinut taloa rakkaudella.

Ja niinhän säilyi Alaruokasenkin talo. Liekö naiset hengellään ylläpitäneet kotitalojaan läpi sodan hävityksen.

On suuri ilo, että meillä on tallella tällaisia paikkoja, joissa voi aistia menneiden sukupolvien hengen ja heidän työnsä tulokset. Jokainen ihminen jättää aina jälkensä siihen paikkaan missä elää ja vaikuttaa. Tunnen itsessäni näiden voimakkaiden naisten energian.

Juhlan ohjelma oli monipuolinen. Dosentti Helka Urposen juhlapuhe ”Mistä olet poissa?” oli kerrassaan mainio. Myös kalevalaisten Naisten pukukavalkadi oli hauska esitys. Punamultamaalin keitto niityn reunassa oli minulle veikeä juttu. Taustalla joenvarsiniitty lampaineen ja hanurinsoittaja musiikkeineen loi aivan maagisen tunnelman. Siirryin hetkessä entiseen vuosisataan.


Pöykkölää tulisi käyttää enemmän kaupungin mainostamisessa. Juhannuksen vietto on alkanut aina Pöykkölän lipunnostolla ja näin on edelleenkin. Ihmiset eivät kuitenkaan tiedä tätä ihanaa perinnettä, sillä sitä ei mainita kaupungin esitteissä. Rantaan voisi tulla veneillä ja voisi pitää  soutukilpailuja. Ja se mitä eniten kaipaan, että olisi pieni tanssilava kauniilla paikalla jokiniityn rannalla. Jutajaiset ovat luoneet omat hienot perinteensä, aivan mahtavat nekin. Vaihtoehtoisia juhlia voi aina olla varsinkin juhannuksena, niin paikallisille kuin matkailijoille. Pöykkölään on helppo tulla myös kävellen ja pyöräillen, ja se on lapsiystävällinen paikka.

Toivon sydämestäni, että vanhat traditiot pääsevät elämään. Niin kuin Ounasvaaran juhannusjuhla oli aikoinaan. Suuret virrat ovat ainutlaatuisia keskellä kaupunkia, niin ovat myös ympäröivät vaarat. Oma Ounasvaara keskellä kaupunkia on meille pyhä paikka, ja sitä tulee hellien varjella.

Marketta Mylläri
Rauhanpapitar, KTM, M.Div.

Henkistä politiikkaa

Kiitos Paavolle upeasta vaalityöstä. Paavo Väyrynen on luonut uuden käsitteen 'henkinen politiikka'. Se on vastakohta materialismille, joka taas kerran on tullut tiensä päähän    Euroopassa. Sen sijaan, että kuluttaisimme itsemme hengiltä ostamalla kaiken maailman krääsää, joka sitten täyttää koko maapallon, meidän on löydettävä elämäämme uusia ulottuvuuksia; löydettävä oma sisäinen henkinen minuutemme. Tultava avoimiksi ja rohkeiksi oman elämän suhteen, eikä juostava orjallisesti muiden käskytettävinä. Ihmisellä on oikeus olla itsenäinen ajattelija. Siksi meille on annettu aivot, että oppisimme itse päättelemään, mikä kulloinkin on viisasta ja sopivaa. Vain rohkeat, avarakatseiset ihmiset vievät ihmiskuntaa eteenpäin.

Marketta Mylläri
rauhanpapitar

Henkinen politiikka

Suomen kansa hengähtää presidentinvaalien puolivälissä ja pohtii ihmeissään, mitä on tapahtumassa. Osan väestöstä on hurmannut hymypoika Pekka Haavisto ja osa suree Paavo Väyrysen tipahtamista kakkosvaiheesta. Pekka on lempeä, vihreä homo, Paavo viisas ulkopolitiikan konkari.

Kun katson Pekkaa, näen hänessä naisenergiaa pursuavan miehen. Se että hän on rauhansovittelija, sopii erinomaisesti kuvaan ihmisestä, jossa Äiti Maria elää voimallisesti. Myös se sopii kuvaan, että hänestä säteilevä energia valloittaa ihmiset. Näin juuri on tapahtumassa kaikkialla maapallolla.

Sekä miehessä että naisessa elää nais- ja miesenergia, sillä Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Parisuhteessa ihannepari syntyy siten, että sekä naisessa että miehessä nämä jumalaiset energiat ovat lähes tasapainossa. Kumpikin säilyttää oman itsenäisyytensä, mutta muodostaa yhdessä uuden harmonisen kokonaisuuden. Muussa tapauksessa toinen rupeaa varastamaan toiselta itseltään puuttuvaa vastakkaista energiaa. Syntyy tilanne, jossa 'pallolla on kaksi päätä', ja kohta toinen puolikas rupeaa hallitsemaan koko palloa. Tähän rakastuminen sitten yleensä loppuukin, sillä kukaan ei kestä jatkuvaa energianvarastamista itseltään. Tulee olla kaksi itsenäistä 'palloa', jotka muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Tästä kirjoitti pari vuosikymmentä sitten jo James Redfield 'Oivallusten tie' -kirjoissaan.

Niin kauan kuin ihmiskunta lisääntyy fyysisellä tasolla, tarvitaan sekä nainen että mies jatkamaan sukua. Miten sitten toimii parisuhde, jossa on kaksi samaa sukupuolta olevaa tässä suhteessa? Kelpaako tällainen pari esikuvaksi kansakunnalle? Siinäpä pohdittavaa. Rakkaus toista ihmistä kohtaan on kuitenkin aina arvokas ja pyhä asia, johon kenelläkään ei ole mitään vastaansanomista.

Olen pohtinut Pekka /Paavo asetelmaa ja omaa kirjoitustani viime Sielunpeilin artikkelissani. Olen kysynyt Äiti Maria Magdalenalta hänen mielipidettään. Kukaan Valo-olento ei koskaa käske mitään, vaan antaa ainoastaan ohjeita kysyttäessä. Ihmisellä on aina vapaa tahto toimia, kuten parhaaksi näkee. Jatkuva rukoukseni on jo vuosia ollut: ”Äiti Maria Magdalena, kerro minulle miten voin Sinua palvella”. Ja viime vuosina se on ollut kirjoittamista. Joka kerta kirjoittamaan ryhtyessäni kysyn ”Mitä haluat minun kirjoittavan?” Näin syntyi myös viimekertainen kolumnini.

Hän kertoo nytkin, että Paavon ohjelma on edelleen Hänen suosikkinsa. Ainoana presidenttiehdokkaana Paavo on korostanut henkistä kasvua. Tämä    henkinen/hengellinen/yhteisöllinen kasvu on ollut läpikäyvä teema kaikissa hänen puheissaan. Elämän tarkoitukseksi hän sanoi tv-ohjelmassa  'kulttuurillisen evoluution'. Hän on luonut uuden käsitteen, jota voidaan kutsua myös 'henkiseksi politiikaksi'. Se on vastapaino materialismille, joka  on tullut tiensä päähän Euroopassa ja kaikkialla.


Paavo Väyrynen ja Margie

Olen samaa mieltä Paavon kanssa. Sen sijaan, että kuluttaisimme itsemme hengiltä ostamalla kaiken maailman krääsää, joka sitten täyttää koko maapallon, meidän on löydettävä elämäämme uusia ulottuvuuksia; löydettävä oma sisäinen henkinen minuutemme. Tultava avoimiksi ja rohkeiksi oman elämämme suhteen, eikä juostava orjallisesti muiden käskytettävinä.

Jokainen ymmärtää, että taloudellisen holtittomuuden aika on auttamattomasti ohi maapallollamme. Tyhjät kulissit kaatuvat jo täyttä vauhtia, niin pankki- ja pörssimaailmassa kuin keinottelufirmoissa, jotka käyttävät sumeilematta nykyajan halpatyövoimaa voidakseen itse levennellä voitoillaan.

Jatkuva talouskasvu on illuusio, joka on epärealistista. Ihmisten henkinen kasvu on ainoaa oikeaa kasvua, ja se tuo myös oikeudenmukaista vaurautta. Tämän tajuaa tavallinenkin ihminen.

Kulttuurillinen evoluutio on juuri tätä: ihmisen henkistä kehittymistä kulttuurista toiseen, aikakaudesta toiseen, kunnioittaen ja vaalien kaikkea Jumalan luomaa, ja tuoden aikain saatossa oman panoksensa ihmiskunnan yhteiseen hyvään.

Ihmisellä on oikeus olla itsenäinen ajattelija. Siksi meille on annettu aivot, että oppisimme itse päättelemään, mikä kulloinkin on viisasta ja sopivaa. Vain rohkeat, avarakatseiset ihmiset vievät ihmiskuntaa eteenpäin.

Minkälainen on todellinen johtaja?

Kun ajattelen hyvän johtajan ominaisuuksia, sisäinen karisma on ehdoton edellytys. Kun asiajohtajuus on kunnossa, ratkaiseva seikka on juuri tämä ihmeellinen, salaperäinen karisma. Sillä ei ole mitään tekemistä manipuloivan, massoja harkitusti harhaanjohtavan piirteen kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä taitavan markkinoinnin kanssa.

Se on jotain, jota ihmisessä joko on – tai  yksinkertaisesti vain – ei ole. Keinotekoisuus paljastuu silmänräpäyksessä, kun henkilö esimerkiksi joutuu yllättävän kysymyksen eteen. Aivan pieni värähdys ilmeessä tai eleessä sen useinkin paljastaa. Sisäinen karisma on sisäsyntyistä voimaa ihmisessä. Se syntyy ihmisen henkisesti kasvaessa. Se on ihmisessä olevaa aitoutta, avoimuutta ja rohkeutta. Se uskaltaa asettaa itsensä alttiiksi ja haavoittuvaksikin.

Riippumatta siitä, valitseeko Suomen kansa presidentikseen Pekan, jo nyt on selvää, että Pekka on tehnyt valtavan upean työn opettaessaan kansalaisille suvaitsevuuden läksyä. Mitä Paavoon tulee, luotan häneen edelleen ja pidän myös häntä rauhanmiehenä. Näen hänessä Äiti Marian energian säteilevän lämpimänä. Paavo ei anna periksi, vaan etsii uusia tehtäviä toteuttaakseen sen, mitä pitää tärkeänä. Näinhän se on itse kunkin elämässä. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Tarvitsee vain astua rohkeasti ovesta sisälle ja kulkea luottavaisena eteenpäin. Kiittäen kaikesta nöyränä ja osoittaen suvaitsevuutta ja rakkautta kanssaihmisiään kohtaan.

Margie
rauhanpapitar

Paavo Eemelinpoika Väyrynen pressaksi

Lappilainen 22.9.2011

Tarvitsemme Paavon pressaksi. Tässä joitakin näkökohtia:
Hän on ylivoimaisesti kokenein ja ansioitunein tämän hetken poliitikkomme. Hänellä on nuoruudestaan asti ollut mahdollisuus aitiopaikalta nähdä ja vaikuttaa Suomen asioihin. Jo pelkästään se, että hän on ollut niin lähellä presidentti Kekkosta, on antanut hänelle loistavan oppitunnin. Hän sai oppia myös ulkopolitiikan hoitamista ulkoministerinä ollessaan. Hän myös tietää, että asiat opitaan vain erehdysten kautta. Hän ei ole koskaan lannistunut, vaikka häntä on mollattu välillä olan takaa. Hän on aina noussut pinnalle. Se on taito, jota harvalla, etenkään poliitikolla, on.

Paavon perusluonto on ystävällisyys. Hänellä on hyvin aurinkoinen olemus ja hymy herkässä. Tämä on hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä. Se osoittaa, että ihmisessä on paitsi tiedon, myös sydämen sivistystä. Hän osaa arvostaa kanssaihmisiään.

Paavo on lappilainen ja arvostaa maaseutua ja sen pysymistä elävänä. Hän on itse lähtöisin maanviljelijäperheestä ja osaa kunnioittaa maan antimia ja Äiti Maata. Hänen juurensa ovat syvällä lappilaisessa kulttuurissa. Hänen isänsä Eemeli yli satavuotiaana sai vielä patentin keksinnölleen. Paavon geeneissä on siis uudenoppija. Hän ei jämähdä paikoilleen, vaan etsii uusia vaihtoehtoja, joista on hyötyä ihmisille.

Paavo on perustanut kotiseudulleen kansanopiston ja sen pihapiiriin muun muassa kappelin. Kappeli, jossa on Juhani Palmun maalaukset, on aivan ainutlaatuinen. Se henkii Äiti Marian energiaa viehättävine naisfiguureineen. Kappelintekijää on selvästi inspiroinut vahva henkisyys.

Rauhanpappina arvostan Paavon avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta myös uskon asioissa. Itse olen vuosia unelmoinut Napapiirille saatavasta kansainvälisestä rauhankappelista, jossa katto on korkealla ja sijaa kaikille uskomuksille, jotka edistävät ihmisten välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa. Näen Paavon rauhanmiehenä, jolla on hyvät edellytykset onnistua tässä työssä.

Marketta Mylläri
rauhanpapitar

Hyvä Tuomas Joulun tuopi

Olin Kotiseutumuseo Pöykkölässä perinteisessä Tuomaan päivän puurojuhlassa. Mikä ihana joulunavaus! Tunnelmallinen kartanon pihapiiri kynttilöineen, pirtissä pitkä pöytä katettuna herkkuineen, iso kuusi, jossa elävät kynttilät tuikkivat valoaan ja, ennen kaikkea vanhan pirtin lumo. Pöykkölä on aina ollut minulle mieluinen paikka; onhan se rakkaan Ämmimme eli isänäitini Kaisa Eveliinan kotitalo, jossa hän syntyi ja vietti nuoruutensa. Vuosi vuodelta Pöykkölä on tullut minulle yhä rakkaammaksi. Niin juhannus kuin joulukin vie minut sinne sisäisen kaipuun ajamana.

Minulla oli mieluista pöytäseuraa. Rovasti Ilmo Pulkamon kanssa juttelin pitkään, muun muassa siitä, kuinka sodan jälkeen 1944 ensimmäinen joulukirkko pidettiin Myllärin pirtissä Katajarannalla. Mylläri oli niitä harvoja vanhoja maataloja, jotka säilyivät Rovaniemellä sodan tuhoilta; talo on edelleen erittäin hyvässä kunnossa, asuttuna ja suvun hallussa. Kirkkoherra Eeli Laitinen, kansan rakastama Eeli-pappi, oli sanonut Mikko-isällemme, että voisiko tämä siivota pirttiä, niin siellä voitaisiin pitää joulukirkko. Ja näin myös tapahtui. Isä oli sotilasjoukoissa jo aikaisemmin saapunut Rovaniemelle.

Äitimme Tyyne oli lasten kanssa evakossa Norsjössä Ruotsissa. Heti kun äiti kuuli, että kotitalomme oli säilynyt, hän tammikuussa ilman lupaa lähti kotimatkalle. Hän sai hommatuksi junaliput Haaparantaan, 'jakoi lapset muiden naisten kanssa', jotta sai liput. Hän pääsi neuvokkuudellaan lähtemään paikasta, joka seuraavana päivänä julistettiin karanteeniin. Haaparannalla hän sai jostain käsiinsä kuorma-auton, jonne lastasi koko pesueensa, silloiset kahdeksan lasta. Rovaniemen torilla tapahtui aikamoinen ihme. Mikko- isämme oli siellä hevosineen hakemassa tavaroita. ”Eevako se siinä!” hän huudahti hämmästyneenä, kun esikoinen hyppäsi autonlavalta alas. Isällä ei ollut aavistustakaan, että perhe oli tulossa kotiin. Ylipäätänsä evakoilla ei ollut lupa vielä saapua poltettuun kaupunkiin. Tämä Tyyne-äitimme rohkeus ja neuvokkuus on aina ollut minulle esimerkkinä naisesta, joka tiesi, mitä tahtoi ja myös osasi toimia sen mukaan.

Lumenpaljous, niin Suomen kuin Euroopan laajuisesti tuo mieleeni yhden vaikuttavan joulun, jonka vietin opiskeluaikana, ollessani vuoden työharjoittelijana New Yorkissa. Työni oli tylsää toimistotyötä, joten pyysin päästä firman tavarataloon myyjäksi. Se olikin aikamoinen kokemus ja ensimmäinen palveluammattini. Joulua ei USA:ssa vietetä kuin Jouluyö ja -päivä. Jouluaattona työni Franklin Simonin tavaratalossa, vastapäätä Empire State Buildingia, päättyi illalla kuudelta; sitten roikuin maanalaisen kattoremmissä typertyneenä valkosipulin hajusta ympärilläni; nousin maan pinnalle Brooklynissä, jossa asuin Harrietin ja Janne-sedän luona. Jouluyönä lähdimme kävelylle. Koko tienoo oli lumikinosten peitossa, talot värikkäine lamppuineen satumaisen kauniita. Mutta se suurin ihme oli uskomaton hiljaisuus. Oli aivan kuin suuri kissaeläin olisi vetänyt hetken huohottaen henkeään. Hiljaisuus suurkaupungissa! Sitä ei unohda koskaan.

Ehkäpä tämä valtava lumentulo Euroopassa juuri nyt, Joulun juhla-aikaan, suo ihmisille taianomaisen hiljaisuuden; liikenne on seis useissa paikoissa; kiire loppunut siihen. On aikaa itselle ja muille. Siunausta ja Rauhaa Uudelle Vuodelle 2011 toivottaen

Marketta Mylläri
rauhanpapitar

JUMALALLA EI OLE USKONTOA

Me kaikki ihmiset olemme samaa jumalaista alkuperää. Olemme tulleet tänne fyysiseen maailmaan oppiaksemme ja löytääksemme tästä harhojen maailmasta uudelleen sisäisen jumaluutemme. Vapaaehtoisesti olemme sopineet unohtavamme, keitä todellisuudessa olemme. Tässä on meidän oppituntimme. Synnymme tänne yhä uudestaan, kunnes olemme tämän oivaltaneet. Sillä ei ole merkitystä, mihin kansaan, rotuun tai uskontoon kuulumme. Uskonto ei ylipäänsä ole pakollinen asia elämässämme. Jokainen löytää oman jumaluutensa itse, useimmat juuri ilman kirkon apua. Ihmiselle on annettu aivot sitä varten, että hän itse osaa päätellä, mikä hänelle parhaiten sopii. Ei siinä mikään pappi auta; usein on jopa esteenä tunkkaisine, suvaitsemattomine käsityksineen.

Raamatulla lyödään päähän, niin kuin eläisimme vielä keskiaikaa. Ja kuitenkin Raamattua on käännetty ja väännetty tahallisesti tai tahtomatta kaikkien näiden vuosisatojen ajan. Tekstejä on käännetty alkuperäisestä aramean kielestä kreikaksi, sitten munkkilatinaksi, uudemmaksi latinaksi, englanniksi jne. Lukemattomat munkit ovat käsin kirjoittaneet samaa tekstiä parinkymmenen vuoden ajan ja pähkäilleet, minkä merkityksen sanan lukuisista eri vaihtoehdoista valitsevat. Tai sitten joku on tahallaan muuttanut tekstiä. Kirkolliskokouksissa on äänestetty, mikä teksti ja sanamuoto valitaan. Jos joku osallistuja on ollut eri mieltä, on hänet karkotettu tai surmattu.

Totta kai Raamatussa on aitoakin tekstiä ja kauneutta. Mutta väite, että sen jokainen sana olisi jumalaista alkuperää, on täyttä houretta. Luen juuri Nick Bunickin kirjaa In God's Truth, jossa apostoli Paavali selvittää, kuinka tekstien nurinkuriset sanamuodot ovat aikojen saatossa muotoutuneet. Miten kukaan selväjärkinen ihminen nykyisin voi väittää, että Raamattua pitää lukea kirjaimellisesti?

Itse olen myös pappi, kansainvälinen rauhanpappi, joka on vihitty Assisissa Italiassa, vaikka en katolinen olekaan. Minulle Jumala on sisimmässäni oleva Valo. Jeesus ja Maria Magdalena ovat esikuviani nais-ja miesjumaluuden täydellisestä ilmenemisestä ihmisessä. Loihan Jumala ihmisen omaksi kuvakseen. Siinä mielessä asia on näin. Rakkaus ei kuitenkaan katso siihen, kuka rakastuu kehenkin. Joillekin aikaisempi elämä 'lyö läpi' ja silloin ei ole merkitystä, onko se elämä vietetty naisen vain miehen ruumiissa. Kirkon on aika myöntää virheensä ja opettaa taas jälleensyntymistä,  mikä Jeesuksen aikana oli itsestään selvää. Ja vielä pari-kolmesataa vuotta sen jälkeenkin.

Omalla pappisvihkimykselläni tahdon palvella Jumalaa parhaan kykyni mukaan. Niin kuin varmaan muutkin papit. Erona on se, että voin tehdä kaikki palvelukset omantuntoni mukaan, ei minkään itselleni pakotetun opin mukaan. Vallitsevana on suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Siinä on ohjenuoraa tarpeeksi myös papille.

Kävin reissullani Enontekiön Hetassa. Rakastan siellä olevan kirkon freskoa. Siinä Jeesus siunaa kaikkea; alapuolella olevia tuntureita, poroja ja saamelaisia. Kun vertaan sitä Rovaniemen kirkon freskoon, ero on suuri. Hetan kirkon Jeesus ei erittele ihmisiä syntisiin ja pelastuneisiin. Hän siunaa kaikkia ja kaikkea.

Rev. Marketta Mylläri, M. Div.


ITSEMURHA EI RATKAISE ONGELMIA

Me ihmiset olemme henkiolentoja, jotka tulemme tänne fyysiseen maailmaan oppiaksemme ja kehittyäksemme. Tämä elämän koulu on usein kovaa ja ankaraakin, mutta sen minkä oppii, sen hedelmiä sitten myöhemmin saa nauttia. Miten esimerkiksi jokin suuri taiteilija yhden elämän aikana kaiken oppisi; hän on lukemattomissa elämissä tehnyt työtä päämääränsä saavuttamiseksi.

Monesti sielu uupuu ja ikään kuin rikkoo sopimuksensa, minkä on ennen tänne syntymäänsä tehnyt. Onhan ihmisellä vapaa tahto näin tehdä. Mutta on surullista, jos itse päättää katkaista hopealangan, joka sitoo tähän maailmaan. Silloin tämän elämän työ jää kesken.

Meidän tulisi saada asiallista tietoa kuolemasta ja etenkin kuoleman jälkeisestä elämästä. Silloin moni itsemurha jäisi tekemättä. Kuolema on tabu, ja vielä enemmän itsemurha. Ja kuitenkin kuolema on yhtä luonnollista kuin syntymä ja elämä itse.

Moni uupunut sielu ajattelee, että ”pääsen kaikista ongelmistani lähtemällä vapaaehtoisesti tästä maailmasta”. Näin on turha kuvitella. Kuoleman rajan toisella puolella ongelmat ovat edessä. Ja niitä on vielä vaikeampi käsitellä kuin eläessä. Jokainen käsittelee oman elämänsä sekä kuolinhetkellään että sen jälkeen. On paljon valo-olentoja, jotka auttavat näitä kuolevia sieluja. Mutta on myös eläviä ihmisiä, jotka osaavat nukkuessaan tehdä tätä työtä täysin tietoisesti ja muistaen kaiken.

On siis turha sanoa, että kuolemanjälkeisistä tiloista ei ole tietoa. Sitä saa jokainen, joka on kiinnostunut kirjallisuudesta ja itse etsii tietoa. Tietoa on aina ollut saatavilla. Ja näin ollen myös apua. Apua on vain osattava pyytää, niin lähimmäisiltään kuin Valonvoimilta. Siunaavat, rakastavat ajatuksemme ovat rukouksia, jotka kantavat Äiti/Isä/Luojamme luo ja auttavat aina, niin itseämme kuin lähimmäisiämme.

Marketta Mylläri
rauhanpapitar, M. Div.

 

Halpa henkivakuutus uidessa

Tulen juuri aamusauvakävelyltäni jokivarresta. Sen jälkeen menin uimaan kotorantaan. Kirmasin sitten tanssiaskelin ruohoista rinnettä ylös. Olo on nyt rento ja raikas kuin kesäkeijulla.

Tässäpä onkin kolme suosikkikuntoiluani. Minulla on yksi yhteinen tekijä kaikelle mitä elämässäni teen. Se on Ilo. Kuntoilussakin se on päällimmäinen asia. Ilo on kaiken toiminnan lähde. Se antaa voimia ja uskoa elämään. Kun ilo on elämän mittarina, niin moni tyhmyys jää myös tekemättä.


Margien ottama kuva ikkunastaan Harjulammelle

Sauvakävely on aivan verraton kunnonkohottaja. Siinä joka lihas ja solu saa tarvitsemaansa liikettä ja happea. Kävelen mielelläni yksin, sillä teen samalla tietoisesti hengitysmeditaatiota. Sisäänhengitys nenän kautta suu kiinni, uloshengitys voimakkaasti suun kautta. Keuhkot riemastuvat tällaisesta. Katse jokivarren virrassa ja maiseman kauneudessa ruokkivat säteilyllään niin sielua kuin kroppaa.

Kunnonkohennuskin tuli todistettua, kun olin kesäkuussa Rovaniemen retkeilijöiden kanssa pyöräilemässä Saarenmaalla. Sauvakävely oli pudottanut kiloja ja tuonut uusia voimia.

Uinnista olen aina pitänyt suuresti. Siihen minulla on verraton henkivartija. Vuosia sitten, talonrakennusaineista jäi styroksinpalanen, jota olen käyttänyt aina kun menen laiturista kymmentä vetoa kauemmas vesille. Henkivartijani strategiset mitat ovat 25x20x10 senttiä. Olen laittanut sen ympärille narun ja toisen pään kiedon vyötäisilleni, solmu napakasti, mutta niin että tarpeen tullen sen saa auki vaivatta. Tämä palanen kannattaa vaivatta viisikymmentä ja risat elopainoni. Sen voi laittaa vatsan alle ja uida aivan normaalisti, tai laittaa kädet sen ympärille ja huilia uimisen välillä.

Kolmas rakkauteni on tanssiminen. Sen verrattomampaa kunnon- ja mielenkohennusta saa hakea.
Viimeksi viime lauantaina olimme tyttöporukassa Suukosken lavalla. Jo matka jokivarta pitkin sai autossamme iloisen pulinan solisemaan. Tanssi sinänsä on ilon ilmaisua koko kropalla. Kun rytmi on veressä, niin ei tarvitse laskea askelia. Antautuu vain musiikin vietäväksi. Rakkain tanssini onkin nopea rokki.

Koska elämä on hieno asia, on kiva myös pysyä hengissä, eikä ainakaan tyhmyyttään vaarantaa henkikultaansa. Siksipä on viisasta pitää huolta terveydestään. Pöpötkään eivät niin vain tartu, kun kunto on hyvä. Hyvä on myös muistaa se, että se mitä pelkää, sitä vetää puoleensa. Jos ajattelee sairauksia, jos pelkää jotain, niin silloin omat ajatukset vetävät itseä näihin asioihin. Sama on myös iloisissa asioissa, jotka tuovat siten iloa elämään.

Vesillä on viisasta olla mukana jokin kelluva vempain, jonka solmii vyötäisilleen. Vaikka tällainen henkivartija kuin tukeva styroksinpalanen.

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar

 

PYÖRÄILYÄ JA SAUNOTTELUA SAARENMAALLA

Rovaniemen retkeilijät tekijät kuuden päivän bussireissun Saarenmaalle pyöräilemään. Kotiin tulimme juhannusaattona. Toiset ottivat pyörät mukaansa ja toiset vuokrasivat paikan päältä.

Saarenmaa oli minulle aivan uusi tuttavuus. Tamperelainen ystävättäreni oli kyllä käynyt siellä pyöräilemässä, joten tiesin että se on pyöräilijöiden suosima saari. Tiedän kyllä nyt syynkin: vaikka varsinaisia pyöräteitä ei juuri olekaan, vaan ajetaan päällystettyjen teiden reunassa, niin liikenteen vähyyden vuoksi se ei juuri rasita. Kun maa on tasaista, voi pyöräilyä verrata jäällä hiihtämiseen vaarojen rinteiden sijasta. Tuulen niin suosiessa ei tarvinnut juuri polkaistakaan, kun matka eteni suotuisasti ja nopeasti.

 

Asuimme Kuressaaren kaupungista viiden kilometrin päässä olevassa lomapaikassa, Suur Töllissä. Lomapaikassa olimme ainoat asujat. Lama on iskenyt sinnekin, kun suuret hirsiset rakennukset ammottavat tyhjyyttään. Paikka on tehty laatupaikaksi uima-altaineen, keilailusaleineen ja lasten leikkipaikkoineen. Kaipasimme kuitenkin huoneisiin naulakoita ja pöytiä tavaroille, mutta muuten olimme tyytyväisiä. Nuoret ihmiset töissä olivat herttaisia ja avuliaita. Keittiö järjesti minulle jopa vegaaniruokaa ja teki heti tulen takkaan, kun tulin iltasella syömään.

Reissasimme mennen tullen 24 tuntia bussilla, laivalla ja lautalla saarelle. Jäljelle jäi neljä päivää. Näistä kahtena satoi kaatamalla. Se ei kylläkään estänyt pyöräilyä. Ahkerimmat lähtivät jo ensi päivänä pitkälle pyöräilylle. Me muut tyydyimme ainakin pyöräilyyn kaupunkiin ja siellä kylpylään.

Kylpylästä muodostuikin hieno asia. Kuressaaressa on useampikin kylpylä, joista meillä oli vapaaliput joka päivä yhteen hyvään kylpylään. Siellä oli kaikki kylpylän ihanuudet uima-altaineen, porealtaineen ja muine ihanuuksineen. Mutta parasta olivat saunat: suomalainen, höyrysauna, aromisauna ja suolasauna. Suolasauna oli minulle uusi tuttavuus. Keskellä saunaa on astiassa karkeaa merisuolaa, josta liukenee ilmaan suolahöyryä. Sitten sivellään suolaa iholle runsaasti ja annetaan sen hiljalleen sulaa. Suola puhdistaa elimistöä. Periaate on sama kuin rakastamallani turvesaunottelulla. Siinäkin iholle laitetaan eteerisillä öljyillä jalostettua turvetta ja annetaan sen imeytyä ihoon. Tällaisin luomumenetelmin olen kymmenen vuotta sitten selättänyt rintasyövän, joten tiedän, mistä puhun.

 

Toisena sateisena päivänä kävimme omalla bussillamme kierroksen saaren eteläisen niemen ympäri. Se reissu oli täynnä sotaisia muistoja Saarenmaalla, taistelupaikkoja saksalaisten ja venäläisten yhteenotoista. Samoin kuin on museo vanhassa Piispanlinnassa Kuressaaren keskustassa. Vanhassa, satoja vuosia vanhassa linnassa on koko Saarenmaan historia esitettynä. Eniten jäi mieleeni huone, jossa oli pieni puuvene ja siinä istumassa nuori mies, kaksi matkalaukkua ja purjekankainen pussi. Mies oli sodan aikana vienyt perheensä turvaan Gotlantiin tällä veneellä. Hän oli pimeänä lokakuun yönä soutanut meren yli turvaan. Eikä siinä kaikki, hän oli palannut takaisin hakemaan vielä vanhempiaan ja muita perheen jäseniä. Pimeällä merellä pieni puuvene ja kaksi airoa. Käsittämätöntä, mihin ihminen pystyy kun hätä on suuri.

Entä se aurinko. Istuin yksin porealtaassa silmät kiinni, pitäen mielessäni rauhanrukouksia, kun kasvoillani tuntui jotain lämmintä. Aurinko paistoi täysillä kattoikkunasta suoraan kasvoihini. Se tuntui Ihmeeltä ja ihanalta kaiken sateen jälkeen!

Seuraava aurinkoinen pyöräretkipäivä kruunasikin sitten koko matkan. Matkana oli 40 km mutta kaikkien hurmaavien kiemuroiden jälkeen varmaan lähempänä viittäkymmentä oli pituus. Tietenkin kävimme katsomassa Viron suurinta luonnonihmettä - Kaalin meteoriittikraatteriryhmän pääkraatteria, joka on muodoltaan lähes pyöreä; sen läpimitta reunavallin harjalta mitattuna 105-110 metriä. Kraattereiden synnystä on useampia teorioita, mutta ympäröivien soiden turvekerrostumista löydetyt räjähdyksessä syntyneet mineraalisirut antavat aihetta olettaa, että kraattereiden ikä voisi olla 9000-7600 vuotta.

Itselleni mielenkiintoisin paikka pyöräilyretkellämme oli Goodkaarma luomusaippuatila käsityökauppoineen ja puutarhakahviloineen. Paikka on Frantsilan luomutilan tyyppinen ihastuttava paikka keskellä kaunista luontoa. Ihanat luomusaippuat valmistetaan kylmäprosessin avulla, jossa käytetään eteeristen öljyjen, yrttien ja mausteiden ominaisuuksia. Löysin sieltä saippuaa, kaulakorun ja meditaatiotaulun. Rakastan tällaisia paikkoja. Siellä ekovessakin puutarhassa oli kuin taideteos.

Kun ajattelen Saarenmaata ja Lappia, näen paljon yhtäläisyyksiä. Saarenmaallakin matkailu perustuu suurimmaksi osaksi luonnon ja sen mahdollisuuksien oivaltamiseen. Ei tarvita suuria hotelleja tai suureellisia toimenpiteitä. Polkupyöräretket ovat Saarenmaan hittituote. Miksei myös Lapissa voisi olla! Onhan meillä Rovaniemelläkin paljon hyviä reittejä, jopa pyöräteitä kaikkialla.

Valionrannan kylpylähankkeeseen minulla on oma mielipiteeni. Tarvitsemme kyllä kylpylän, joka toimii terveyskylpyläperiaatteella. Mutta kylpylän yhteyteen ei välttämättä tarvita hotellia. Onhan kivenheiton päässä kaupunki hotelleineen. Kylpylän tulee myös toimia palvellen kaikkia kansalaisia, ei ainoastaan rikkaita turisteja. Kylpylä kaikelle kansalle! Se taatusti saa kannatusta joka taholta. Kylpylä sinänsä riittää Valionrantaan. Ja kun sen silhuetti sopii Ounasvaaran vihreää seinää vasten, on se myös oleva kaunis.

Valionrannan kylpylän tulee olla kaunis kuin koru naisen kaulalla.

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar
 

RÖYHKÄ JA RAKKAUDEN VOIMA 

Tämä tapahtui kun vaikutin vielä Tampereen seudulla. Olin pitämässä Nokian Kansalaisopistossa itsetuntemuskurssia Vapauta lapsi itsessäsi /Oivallusten tie. Kurssi oli jatkokurssi ja kurssilaiset tuttuja ennestään. Jälleennäkeminen ja yhdessäolo oli riemullista ja hyvin antoisaa. Jossain yhteydessä tulin maininneeksi siitä, kuinka eläimet vaistoavat hyvin ihmisten ajatukset ja tuntemukset. Tuija tämän innoittamana kertoi koskettavan jutun villikissasta. Pyysin Tuijaa tauolla kirjoittamaan sen pääkohdat muistiin.

"Maalla on kulkukissa, musta ja ruma. Tosi häijyn näköinen. Toinen korva epämuodostunut tappeluiden tuloksena. Kissa on hyvin epäluuloinen. Sisareni mies antoi kesän kuluessa sille makkaran palasia ja myös nimen Röyhkä. Makkarat katosivat kissan suuhun kokonaisina ja murinan kera.

Nyt kissa tulee jo sisälle asti. Mutta huomatessaan vieraita pirtissä se tuli epäluuloiseksi. Kahvipöytä oli katettu ja tuoksui ihana pannari. Röyhkä sai hellan eteen myös palan pannaria. Minulle tuli mieleen antaa sitä lisää. Tarjosin kädestä palan. Kissa tuli ensin minua kohti, mutta kyyristyi ja pakitti pois. Minä samaan aikaan ajattelin: 'Kyllä olet tosi ruma ja ilkeän näköinen.'

Sitten kissa hyppäsi sisareni viereen penkille, kehräsi ja puski itseään hänen kylkeään vasten. Sisareni sanoi kissalle: 'Älä nyt viitsi töniä.' Sisareni mies sanoi kuitenkin: 'Anna pojalle pannaria.' Röyhkä hyppäsi alas ja vaihtoi paikkaa heidän väliinsä. Puski ja kehräsi heitä molempia. Kissasta kuvastui onnellisuus istuessaan siinä heidän välissään puskien vuoroin kumpaakin ja saadessaan palan pannaria. Se tunsi tulleensa hyväksytyksi.

Sitten kissa meni olohuoneen sohvalle nukkumaan. Menin siihen viereen ja halusin silittää sitä. Röyhkä meinasi heti lähteä pois. Mutta sisareni tuli siihen viereen, silitti kissaa ja sanoi: 'Anna äiti näyttää mitä siellä suussa on.' Hän aukaisi kissan suun ja näytti kuinka repaleinen kieli Röyhkällä on. Koko ajan kissa oli ihan rauhallinen ja tyytyväinen.

Viime kesää ajatellen ei olisi uskonut, että Röyhkä antaa silittää ja ottaa syliinsä. Lisäksi se , että Röyhkä antoi katsoa suuhun ja putsata korvat, osoittaa suurta luottamusta."

Tämä koskettava tarina Röyhkästä sai meidät keskustelemaan pitkään. Tässä muutamia ajatuksia:

* Muuttuminen voi alkaa vasta sitten kun kokee tulleensa hyväksytyksi sellaisena kuin on.

* Saamastaan rakkaudesta kasvaa luottamus toiseen.

* Rakkaus voittaa pahan voiman ja muuttaa sen hyväksi.

* Rakkaus on parantava voima.

* Onnellinen eläin / ihminen on luottavainen.

Kissojen sielunelämästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Olen tähän asti ollut koiraihminen. Oma collie-koirani Lady kyllä vaistosi ajatukseni ja tuntemukseni. Jos olin hiukankin allapäin tai surullinen, Lady tuli heti istumaan viereeni. Luulenpa, että kaikki eläimet ovat herkkiä näissä tunneasioissa. Me ihmiset vain emme tule ajatelleeksi tätä asiaa.

Käväisin kurssin jälkeen naapuritalossa moikkaamassa rakkaita naapureitani. Salla oli juuri tullut Helsingistä takanaan ensimmäinen työviikko elämänsä ensimmäisessä työpaikassa. Hän oli niin väsynyt, että hän vain makasi hiljaa sohvalla. Perheen Nöpö-kissa makasi hänen rintansa päällä hiljaa kehräten. Kuva oli pysähtynyt kuin kaunis taulu.

Nöpö on 12-vuotias tyttökissa, perheensä rakastama. Röyhkän ikää ja taustaa ei kukaan tiedä. Röyhkä ja Nöpö palauttivat mieleeni jutun, jonka kerran luin. Liekö ollut James Redfieldin 10. Oivallus -kirjasta. Siinä kerrottiin siitä, että jokaisella eläimellä on oma tehtävänsä myös ihmisten suhteen. Kissan tehtävänä on auttaa ihmistä niin, että se kehräämällä vetää itseensä ihmisen väsymyksen ja kaiken pahanolon. Tämän energian se sitten vapauttaa omalla tavallaan ulkona pörhistelemällä turkkiaan. Kissalla on tällainen ihmeellinen kyky.

Olkaamme kiitollisia kaikille eläimille heidän rakkaudestaan ja kohdelkaamme heitä myös rakastavasti.

Siunaten ja rakastaen
rauhanpapitar

 

RAUHA ON SYDÄMEN ASIA

Nobelin rauhanpalkinto on ollut suuri ilon aihe, ei vain presidentti Martti Ahtisaarelle, vaan meille kaikille suomalaisille. Suomi kansakuntana on saanut näin tunnustuksen henkisestä sisimmästään. Onhan maailmalla jo kauan tiedetty, että Suomi on maailman henkisimpiä kansoja, kun otetaan huomioon maan pieni väkiluku. Monessakaan maassa ei ole niin paljon henkisiä järjestöjä, seuroja ja henkisestä kasvustaan kiinnostuneita ihmisiä kuin tässä pienessä, pohjoisessa maassa.

Pohja henkiselle rauhanrakentamiselle Suomessa on ollut olemassa jo pitkään. Perusta aseettomalle, inhimilliselle yhteiselolle on ollut olemassa, niin Suomessa kuin kautta maailman. Ihmisten kiinnostus omaan henkiseen kasvuun on synnyttänyt uusia sukupolvia, jotka eivät uneksi muusta kuin maailmanrauhasta. Visio on aina ennen toimintaa. Niin tässäkin tapauksessa. Vain valistunut kansakunta synnyttää sellaisia rauhanrakentajia, jotka ovat siunaukseksi koko maailmalle. Meillä on todella syytä olla iloisia ja onnellisia kansamme suurista edistysaskelista omalla kasvun tiellään.

Tämä aika, jota juuri nyt elämme, on henkisesti vaikea myös Suomelle. Kun valo kasvaa, niin varjot näkyvät myös selvemmin. Tällä hetkellä tämä näkyy selvästi kaikkialla maapallollamme. Äiti Maa itkee ja kouristelee tuskissaan purkautuen rajustikin. Samoin monet ihmiset, varsinkin miehet ovat väkivaltaisia myös Suomessa.

Koska ihmisessä olevat kaksi voimaa, feminiininen ja maskuliininen ovat epätasapainossa, varsinkaan miehillä ei näytä olevan keinoja oman sisäisen tuskansa vapauttamiseksi ja ongelmiensa työstämiseksi. Tämän tähden jokaisessa ihmisessä oleva pehmeämpi, hellempi, myötäelävämpi äiti-olemus huutaa tarvetta päästä esille. Sille tulee vain antaa mahdollisuus. Se, mihin huomionsa kohdistaa, se vahvistuu. Myös miehellä on oikeus vahvistaa sisimmässään olevaa feminiinistä lempeyttä ja myötäelävää rakkautta. Ja näin saada sisimpäänsä tasapaino ja rauha. Perheväkivalta muuttuu näin perherauhaksi ja siunaukseksi lähimmilleen. Tästä lähtee rauha säteilemään ensin omaan ympäristöön ja sitten laajemmin. Rauhallinen suhtautuminen vaikuttaa ihmeen tavoin.

Martti Ahtisaari sanoi, että rauha on tahdon asia. Näin varmaan onkin, mutta pohjimmiltaan rauha on aina sydämen asia. Sillä valistuneen ihmisen sydämessä herää rauhan kipinä ja sieltä se säteilee ulos maailmaan. Sanotaan, että kansakunnalla, yhteisöillä, yhtiöillä ja organisaatioilla on juuri sellaiset johtajat, jotka ne ansaitsevat. Eli yksilöt vetävät puoleensa juuri sellaisia johtajia, joita ne tarvitsevat oppiakseen elämän koulussa omat läksynsä. Vaikkapa kyseessä olisi vähemmän sivistynyt johtaja. Myös me suomalaiset ansaitsemme kansakuntana sellaiset johtajat, jotka meillä tällä hetkellä ovat. Martti Ahtisaari on tiennäyttäjä meille kaikille.

Vuosi sitten olin kutsuttuna Sitran 40-vuotisjuhliin Helsingissä. Satun olemaan ensimmäinen työntekijä, jonka kansleri Klaus Waris palkkasi uuteen rahastoon. Vuonna 1967 juhlittiin Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlia ja sen kunniaksi perustettiin uusi riippumaton rahasto. Sitä kutsuttiin aluksi Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahastoksi, kunnes nimi muotoutui aika pian Sitraksi. Suomen Pankin pääjohtaja Klaus Waris oli juuri siirtynyt Kauppakorkeakouluun kansleriksi ja hän aloitti samalla uuden rahaston synnyttämisen. Hän haki sihteeriä uuteen rahastoon. Olin juuri aloittanut kandin jatko-opiskelut ja näin hänen ilmoituksensa koulun seinällä. Siitä sai alkunsa elämääni suuresti rikastuttava ja opettava ajanjakso. Olin luennoilla aamupäivät ja iltapäivät olin töissä tässä uudessa rahastossa, joka aloitti toimintansa hyvin vaatimattomasti.

Sain näin olla päivittäin tekemisissä aikansa vaikuttajan, Klaus Wariksen kanssa. Hän oli charmantti herrasmies sormenpäitään myöten. Sain havaita, kuinka suuret sielut ovat vaatimattomia, nöyriä ja  usein myös hyvin huumorintajuisia. Sanotaankin, että huumorintaju on suurten sielujen hyve.

Suomessa on historiansa aikana ollut paljon suurmiehiä ja -naisia. Pieni kansakunta kuten Suomi voi hyvin synnyttää tiennäyttäjiä muulle maailmalle. Se on pohjimmiltaan vaatimaton ja nöyrä, koska on usein joutunut kamppailemaan olemassaolonsa puolesta hyvinkin rajusti.

Yliasiamies Esko Aho kutsui minut juhlien alussa lavalle pitämään pienen puheen ja kertomaan Sitran alkuajoista. Lopetin puheenvuoroni seuraaviin sanoihin: "Kansainvälisenä rauhanpappina rohkenen esittää oman visioni Sitran tulevaisuudesta. Että se myötävaikuttaa siihen, että Suomi jonain päivänä voi olla rauhan ja suvaitsevaisuuden mallimaa."

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar

 

**************************

 

TERVETULOA JOHANNA KORHONEN LAPPIIN  

Vau, jopa oli yllätys! Hienoa, että Johanna Korhonen heti 'nosti kissan pöydälle'. Näin rohkeasti toimimalla hän avoimesti antoi asiansa julkisuuteen. Nyt jokainen lappilainen voi kohdallaan miettiä omaa suvaitsevaisuuttaan. Ei voi piileksiä vanhojen fraasien ja ennakkoluulojensa suossa!

Hienoa, suorastaan upeaa, että lappilaisilla on näin mahdollisuus näyttää Alma Medialle, Lapille, Suomelle ja koko maailmalle, että "valo oikeasti tulee pohjoisesta".

Maailman pohjoisin seitsenpäiväinen sanomalehti osoittaa suurta suvaitsevaisuutta saadessaan päätoimittajaksi tällaisen naisen. Kymmenen patriarkaalista miestä lehden toimituksessa, vaikka aikanaan hyviä paikallaan, riittää. Nyt on naisenergian aika.

Voimme näyttää koko maailmalle, ja voimme olla varmoja, että tämä ylittää maailman uutiskynnyksen, että me lappilaiset aidosti olemme uudessa energiassa mukana.

Katsotaanpa, kuinka moni uskaltaa nimellään tulla esiin. On tosi mielenkiintoista. Odotan innolla lehden mielipiteitä.

Rovaniemellä 2.10.2008

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar, itsetuntemuskouluttaja

 

**************************

 

 

USKON VAPAASEEN VAIKUTTAMISEEN 

Kuntavaalien hyvää vauhtia lähestyessä on taas syytä pohtia vaikuttamista ja niitä ihmisiä, jotka vaikuttavat asioihimme. Ovatko tärkeimmät vaikuttajat tänä päivänä poliitikkoja? Jos ei, niin ketkä sitten ovat todellisia vaikuttajia?

Rovalassa pitämääni kurssia varten olen pari viikkoa läpikäynyt vanhaa materiaaliani. Spontaanisti annoin kurssille nimen "Oivallusten tie", suureksi ihmetykseksi itselleni, koska en viiteen vuoteen ole pitänyt näitä kursseja, vaan käsitellyt muita uudempia aiheita.

Siispä rupesin tutkimaan taas James Redfieldin kirjoja: Yhdeksän oivalluksen tie, Kymmenes oivallus ja Oivaltava tietoisuus. Samalla olen käynyt taas läpi elämäni kymmentä viimeistä vuotta. Olen huomannut, kuinka ne asiat, joista näissä kirjoissa puhutaan, ovat toteutuneet huimaa vauhtia, niin omassa elämässäni kuin kautta maailman. Näyttää siltä, että ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on todella ottanut kirjailijan kuvaaman kvanttihypyn. Se, mitä joku vuosi sitten pidettiin täytenä pötynä, on nyt arkitodellisuutta suurella osalle ihmisiä. Onhan totta, että kun joku keksii jotain, jopa samalla hetkellä toinen oivaltaa saman asian. Ajatuksemme ovat yhteisiä. Ei ainoastaan internet ole yhteinen tietovarastomme, vaan kaikki mitä ajattelemme, vaikuttaa kaikkeen. Onhan sekin jo todistettu, että kokeen tekijän oma huomiointi ja ajatukset vaikuttavat kokeen lopputulokseen. Kaikki on energiaa, jopa elottoman näköinen esine, puhumattakaan ihmisistä, eläimistä, kasveista ja kaikesta luonnosta ympärillämme.

Se mikä ihmisiä yleensä pelottaa, on muutos. Ja kuitenkin muutos on ainoa varma asia elämässämme. Jos takerrumme vanhaan epätoivoisesti, kärsimme itse eniten. On oltava joustava uudelle, säilytettävä vanhasta se mikä on arvokasta, ja tehtävä tästä kaikesta itselleen sopiva synteesi. Rohkeus itsenäiseen ja vapaaseen ajatteluun ja toimintaan on kaiken edellytys, jos haluaa elää mielekästä elämää mielekkään tuntuisessa maailmassa. Me itse luomme oman elämämme.

Entä sitten vaikuttaminen omaan ja ympäröivään maailmaan? Siteeraan tekstiä Kymmenes oivallus -kirjasta:

"Oli heräämässä ymmärrys siitä, että samoin kuin köyhyys ja väkivalta myös ympäristön saastuttaminen on rikos, jolla on passiivisia sivustakatsojia. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät koskaan omin päin likaisi luontoa, tunsivat, jotkut jopa työtovereina, henkilöitä, joiden toimet tai menettelytavat aiheuttivat vahinkoa biosfäärille.

Menneinä aikoina nämä ihmiset eivät olleet pukahtaneetkaan, kenties työpaikan menetyksen pelossa tai koska uskoivat, ettei kukaan muu ollut asioista  samaa mieltä. Nyt näimme kuitenkin, että herättyään ja tajuttuaan, että he olivat juuri oikealla paikalla toimiakseen aktiivisesti, he lietsoivat julkista mielipidettä saastuttajia kohtaan, oli sitten kyse teollisuusjätteiden kaatamisesta mereen yön pimeydessä, liikaöljyn laskemisesta tankkerista avomereen, kiellettyjen torjunta-aineiden salaisesta käytöstä kasvitarhoissa, tehtaiden päästökaasujen puhdistuslaitteiden sammuttamisesta virallisten tarkistusten väliseksi ajaksi tai uuden kemikaalin vaaroista tehdyn tutkimuksen tulosten väärentämisestä. Oli kyse sitten millaisesta rikoksesta tahansa, nyt löytyisi toimintahaluisia silminnäkijöitä, jotka tietäisivät, että ruohonjuuritason järjestöt tarjosivat palkkioita tällaisista tiedoista, ja he myös paljastaisivat rötöksiä omin päin videokameroillaan.

Samoin näimme, miten viranomaisten ympäristökäytänteistä tehtiin paljastuksia, varsinkin valtioin maiden käytöstä. Selvisi, että valtio oli vuosikaudet myynyt poliittisissa lehmänkaupoissaan kaivos- ja hakkuuoikeuksia rauhoittamisen arvoisille alueille alle markkinahintaan. Majesteettiset katedraalimetsät, jotka olivat virallisesti kansan omaisuutta, oli sanoinkuvaamattomasti raiskattu ja parturoitu metsänhoidon nimissä ikään kuin männyntaimien istuttaminen voisi korvata satojen vuosien ikäisen metsän ekologisen moninaisuuden ja sen sisältämän energian...."

Näin kirjoitti James Redfield USA:ssa v. 1996 omista tulevaisuuden visioistaan.

Ihmisten tietoisuus on todella kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Enää ei katsota tumput suorina, vaan ihmiset ryhtyvät ruohonjuuritasolla vaikuttamaan omaan kohtaloonsa. Jos ei ihminen itse välitä elämästään, niin kuka sitten. Ei mikään ylikansallinen firma aidosti välitä ihmisistä eikä heidän elämästään pätkääkään. Poliitikotkin ovat näiden firmojen talutusnuorassa hyvin pitkälti.  Mutta tapahtuu sentään: suuretkin firmat ja valtarakenteet romahtavat. Ja näin tietenkin tapahtuukin, jotta uutta pääsee syntymään. Joten, romahtakoot rauhassa vanhat valtarakenteet. On ihminen ennenkin elänyt ja tullut toimeen, myös täällä Lapin mailla. 

Uskon siihen, että kansalaisvaikuttaminen ja ihmisten herääminen ovat suurin vaikuttaja ihmiskunnassa. Johtajat ja poliitikot tulevat ja menevät, yhtiöt syntyvät ja romahtavat, kulttuurit tulevat ja menevät, mutta ihminen ja ihmisen usko elämään säilyvät. Se on kaiken perusta.

Marketta Mylläri
vapaa vaikuttaja

 

Sivut perustettu 9.9.1999
maria magdaleena